Pääkirjoitus

31.10.12

Pääkirjoitus

Kiitos, facebook-väki

Kirkon juuri julkaistun nelivuotiskertomuksen luvut kertovat, että suomalaisten kiinnostus kirkon tilaisuuksia ja kirkon sanomaa kohtaan on laimentunut viime vuosina. Valonpilkkujakin tutkimuksesta löytyy. Yksi sellainen on havainto siitä, että niissä seurakunnissa, jossa tehdään hihat käärittyinä töitä yhteisen jumalanpalveluksen eteen, täyttyvät myös kirkonpenkit.
   Lehden toimitus laittoi omille Facebook-sivuilleen väitteitä, jotka pohjautuvat nelivuotiskertomukseen. Pyysimme ihmisiä kommentoimaan muun muassa väitettä: ”Ei ole tärkeää, että ihmiset uskovat niin kuin kirkko opettaa” ja ”Ihmiset luulevat tietävänsä, mitä kirkko tekee, mutta todellisuudessa kirkon toimintaa ei tunneta tarkasti”.
   Saimme upeita huomioita niin sanotuilta tykkääjiltämme. Eräässä Facebook-postauksessa todettiin, että suuri osa ihmisistä ei tunne tarkasti kirkon tekemää työtä. Jopa kirkon eräänlaiset ”merkkituotteet”, kuten diakoniatyö, saattavat olla tuntemattomia. ”Kirkon ajatellaan vain verottavan, pitävän tekopyhiä jumalanpalveluksiaan ja vastustavan äänekkäästi tasa-arvoa”, toimitukselle kirjoitettiin.
   Yhdessä Facebook-kirjoituksessa pahoiteltiin, että seurakuntien nettisivut muistuttavat valtion virastojen sivuja. Kirkosta kertovissa jutuissa ja tiedotteissa on oltava ihmisläheisyyttä kaikkine tunteineen, meille sanottiin.
   Pohdittaessa kirkon houkuttelevuutta ehdotus kuului, että seurakunnissa kokeiltaisiin oma pappi -järjestelmää. Henkilökohtaisuus on tärkeää kirkossa.
   Eräs kirjoittaja sanoi, että kirkkoon on mahduttava myös sellaisen seurakuntalaisen, joka ei kykene uskomaan yliluonnolliseen, mutta uskoo niihin arvoihin, joita kirkko tarkasti puolustaa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 36/2012