Pelasta maailma -sarja

31.10.12

Pelasta maailma -sarja

 Jukka Kortelainen, 30.

”Luovutin ensimmäisen kerran verta armeijassa. Luovutus oli tehty helpoksi ja ryhmän mukana kynnys lähteä mukaan oli matala. Ensimmäinen verenluovutus vähän jännitti, sillä jouduin odottelemaan vuoroani ja ehdin pyöritellä asiaa mielessäni.
   Sen jälkeen olen luovuttanut verta pari kertaa vuodessa. Toimenpide sattuu ainoastaan neulan piston verran, joten kipua ei ainakaan kannata pelätä. Nykyään kahden luovutuskerran välillä tulee naisilla olla vähintään kolme kuukautta ja miehillä vähintään kaksi.
   Verta otetaan 450 millilitraa eli noin kymmenesosa ihmisen verimäärästä. Se saattaa aiheuttaa hieman huteraa oloa, mutta ennen ja jälkeen luovutuksen nautitaan nesteitä oloa parantamaan. Raskasta työtä ja liikuntaa kannattaa vältellä loppupäivän ajan, mutta ainakaan itselläni verenluovutus ei ole juurikaan vaikuttanut loppupäivän vointiin.
   Valmistun pian lääkäriksi ja tiedän, kuinka tärkeää luovutettu veri on. Sitä tarvitaan esimerkiksi leikkauksissa, anemian ja syövän hoidossa sekä verenvuototautia sairastaville henkilöille, eli ihan joka päivä. Suuret onnettomuudet saavat ihmiset liikkeelle ja luovuttamaan verta helpommin, mutta todellisuudessa tarve on jatkuvaa.
   Yhdestä veripussista saa avun useampi henkilö, sillä luovutettu veri jaetaan punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi, joita sitten käytetään potilaille tarpeen mukaan. Veri todellakin pelastaa henkiä ja luovuttaminen on helppo ja nopea tapa auttaa lähimmäistä.
   Joissakin maissa verenluovutuksesta maksetaan. Mielestäni maksu tulee kyseeseen, mikäli tarvittavaa määrää verivalmisteita ei muilla tavoin saada kerättyä. Suomalaiset luovuttajat ovat onneksi olleet niin aktiivisia, että verestä ei ole tarvinnut maksaa. Tämä on hieno asia ja toivottavasti näin on jatkossakin.
   Verenluovutuksesta saatu palkkio ei ole rahallinen, mutta hyvän mielen siitä aina saa. Luovutusta harkitseville sanoisin, että toimenpide on kivuton ja yksinkertainen tapa auttaa. Kannattaa kokeilla! Koskaan ei voi tietää, kuka luovutetun veren tulee saamaan, mutta joskus avun tarve saattaa osua omalle tai lähimmäisen kohdalle. Tällöin tuntemattoman luovuttajan avuliaisuus on korvaamatonta.”

MARIA-MELINA VÄYRYNEN

Pallo kiertää ja seuraavaksi se osuu Sira Moksiin, joka auttaa löytökoiria. Keneen pallo sen jälkeen osuu?

Jokainen meistä voi tehdä maailmasta ja lähiympäristöstämme paremman paikan elää. Joskus teko voi olla suuri ja maailmaa kerralla muuttava, mutta myös pienet jokapäiväiset teot läheisten hyväksi ovat tärkeitä. Pelasta maailma on juttusarja, joka esittelee suurten ja pienten tekojen tekijöitä. Tässä osassa puhutaan aina ajankohtaisesta ja tärkeästä asiasta, verenluovutuksesta.

Artikkeli on osa lehteä 36/2012