Siiri ja koko luokka sai käväistä vuoronperään saarnatuolissa sanomassa mikrofooniin oman nimensä. Jaakko Tuisku näki läheltä

Polvet tutisten kotikirkossa

24.10.12

Ei vain kiva, vaan tosi kiva. Näin luonnehti Ylikylän koulun kolmasluokkalainen Siiri Kangastalo tunnin mittaista vierailua Kempeleen vanhassa ja uudessa kirkossa.
   3 A -luokan kirkkoseikkailu alkaa pikku jumpalla, sillä Siiri ja muut katselevat kaulaa venytellen kirkon tornin huipulle ja arvailevat sen korkeutta.
   Arvaukset osuivat hieman pieleen, mutta oikeaa tietoa (26 metriä) mielenkiintoisempaa olikin kuulla, että muutama vuosikymmen sitten kirkontorni uhkasi kaatua. Torni saatiin onneksi suoristettua ja enää ei ole vaaraa, että paikkakunnan vanhin, 321-vuotias rakennus tulisi kenenkään niskaan.
   Oppilaiden mielikuvitus laukkaa vanhan kirkon sisällä. Kun Kempeleen pastori Paulus Pikkarainen tutustuttaa lapset sakastin tavaroihin, Siirin luokkakaverit innostuvat kysymään, mikä ”tupsupipo” on pitkän puukepin päässä. Pojat saavat tietää, että kyse on kolehtihaavista.
   Eräs pojista tarjoutuu kohteliaasti antamaan oman piponsa kepin nokkaan. Sakastista lähdetään nauraen.

Iik, kuuluu
kirkon tapulista

Sitten onkin vuorossa lisää liikuntaa: vanhan kirkon pihalla Siiriä ja muita odottaa seurakunnan suntio Markku Kelhä, joka soittaa lapsille kellotapulissa kirkon kelloja. Kolmeaalaiset pääsevät kiipeämään tapulin huipulle. Nouseminen yläilmoihin osoittautuu kotikirkkoseikkailun ehdottomaksi huippukokemukseksi.
   – Polvet tutisevat, Siiri toteaa tullessaan tapulista mutkittelevia portaita alas. Iik, kuuluu rappusista.
   Vanhasta kirkosta matka jatkuu lastenohjaaja Hannele Haatajan johdolla seurakunnan uuteen Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon.

Ystävä sä lapsien
hiljensi

Lastenohjaaja Erja Anttila ja kappalainen Jaakko Tuisku ottavat lapsijoukon vastaan kirkossa.
   Siirin luokka kuuntelee hiirenhiljaa, miltä kirkko kuulostaa. Hieman oudolta, Tuisku arvioi, sillä hiljaisuutta enemmän lapset kuulevat nykyisin kovaa ääntä.
   Tuisku ja Anttila soittavat lapsille kitaralla ja marimballa Ystävä lapsien virren. Siiri kertoo tykkääväänsä tutusta laulusta. Myös muut lapset kehuvat musiikkiesitystä.
   Kotikirkkoretki päättyy kerhohuoneeseen piparille ja mehulle.
   Niilo-vaivaisukko kirkon ulko-ovella saa lapsilta taputuksia ja jopa yhden suukonkin koululaisten rynnätessä paluumatkalle.
   Siirin luokka on viettänyt hauskan tunnin kirkon suojissa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 35/2012