Rovastikunnallinen lähetystyö on lähetystyön tukemista yhdessä

31.10.12

Seurakunnat keräävät monin tavoin varoja omien nimikkolähettiensä työlle ja lahjoituksia erilaisiin keräyksiin. Oulussa lähetystyön tutuimpia maamerkkejä on Höyhtyällä sijaitseva lähetyksen puoti ja paja Siipi. Siellä on oma kirpputori ja myynnissä on myös vapaaehtoisten tekemiä käsitöitä. Kassaa kartutetaan myös kahvilla ja pullalla.
   Oulun tuomiokirkon kryptassa puolestaan on toiminut pari viime kuukautta joka torstai Cafe Krypta, jossa myös on kahvin ja leivonnaisten lisäksi myynnissä käsitöitä. Kyseessä on vuosikymmeniä Keskustan seurakuntatalolla ja sittemmin Elohuoneella toimineen Lähetyssopen uudistettu versio, jota kokeillaan syksyn ajan.
   – Oulussa on pitkä seurakuntien lähetystyön yhteistyön perinne. Jo 1980-luvulta saakka seurakuntien lähetyssihteerit ja vapaaehtoiset ovat toimineet yhdessä, kertoo tuomiorovastikunnan lähetystyön koordinaattori Ulla Mäkinen.
   Rovastikunnallinen lähetystyö kattaa kaikki rovastikuntaan kuuluvat seurakunnat, tällä hetkellä neljä oululaista seurakuntaa.
   Tulevaisuudessa yhteistyökuvio laajenee.
   – Ensi vuoden alussa seurakuntien määrä nousee kahdeksaan, kun mukaan tulevat Ouluun liittyvät Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon seurakunnat sekä Iin seurakunta, Mäkinen kertoo.
   Näin laaja yhteistyö on Mäkisen mukaan harvinaista valtakunnan tasolla.
   Kaikki lähetystoiminnan tukemiseksi kerätyt varat on jaettu Oulussa tasan neljän seurakunnan kesken.
   Mäkinen kertoo, että linja pysyy samana, ja yhteinen potti jaetaan jatkossa rovastikunnan kahdeksan seurakunnan kesken.
   Lähetystyöhön käytettävät henkilöresurssit vaihtelevat seurakunnissa, eikä kaikissa rovastikunnan seurakunnissa ole päätoimista lähetyssihteeriä. Mäkinen kertookin, että hän kutsuu lähiaikoina kaikki lähetyssihteerit koolle ja tulevia kuvioita mietitään yhdessä.
   Rovastikunnallinen lähetystyö ei ole pelkkää varojen keruuta, vaan siihen kuuluu myös lähetystyöstä kertomista esimerkiksi koululaisille ja kokemusten välittämistä.
   – Esimerkiksi Oulunsalossa ei ole juuri tällä hetkellä omaa lähetyssihteeriä, ja siellä kuulema jo innolla odotetaan apua lähetyskasvatukseen, Mäkinen kertoo.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 36/2012