Sinkuille etsitään vetäjiä

17.10.12

Oulun seurakuntien sinkkutoiminnalle haetaan vastuuhenkilöitä. Toiminta on ollut katkolla, sillä erityisdiakonia linjasi loppukeväästä, että se ei jatka sinkkutyötä. Sinkkutoiminta on erityisdiakonian mukaan aikuistyötä eikä kuulu diakonian piiriin. Erityisdiakonia on suunnannut toimintansa erityisryhmille, kriiseissä olevien ryhmille sekä vanhustyöhön. Vastuuta sinkkutoiminnasta ei enää oteta.
   Myös Oulun seurakuntien kirkkoherrat katsovat, että sinkkutoiminta kuuluu aikuistyöhön. He pitävät sinkkutoiminnan jatkamista mielekkäänä. Sille on myös tilausta. Kirkkoherrat vastaanottivat keväällä vetoomuksen sinkkutoiminnan jatkumisen puolesta.

Juha Vähäkangasta
kysytty vetäjäksi

Karjasillan seurakunnan kirkkoherra Juhani Lavanko on kysynyt seurakuntapastori Juha Vähäkankaalta, voisiko hän ryhtyä sinkkutoiminnan vastuuhenkilöksi. Vähäkangas on lupautunut sillä ehdolla, että hän saa työparin.
   Lavangon mukaan seurakuntien sinkkutoimintaa pitää uudistaa. Aiemmin tilaisuuksissa on käynyt varttuneempaa väkeä. Osallistujien ikäjakauma on ollut 40–70 vuotta.
   – Nuorimmatkin ovat siis keski-ikäisiä. Tämä vaatii uutta ajattelua. Kysymys ei ole kuitenkaan ikärasismista. Totta kai 70-vuotiaat ja sitä vanhemmatkin ovat tervetulleita, mutta toiminnan pitäisi tavoittaa myös nuoria aikuisia, alle kolmikymppisiä.
   – Uusi alku, Lavanko toivoo.

Ryhmiä
tarpeen mukaan

Sinkut voisivat muodostaa eri ryhmiä, jotka muotoutuisivat tarpeen mukaan. Silloin kun toiminta lähtisi liikkeelle, ei olisi mitään rajauksia osallistujen suhteen. Toiminnan sisältö muotoutuisi omaehtoisesti osallistujien tarpeista. Ulkoa päin sitä ei saneltaisi.
   Sinkkuiltojen sisältöjen ei tarvitsisi aina olla seurakunnallista vaan vastaisi sinkkujen tarpeisiin.
   – Esimerkiksi yksineläjän elämässä on paljon sellaista, mitä hän pohtii. Toiminnan sisällä tulisi olla hyvin monenlaista asiaa. Pitäisikö tarjonnan selkeämmin jakaantua erilaisissa elämäntilanteissa elävien sinkkujen tukemiseen? Lavanko kysyy.
   Yksi ryhmä voisi olla esimerkiksi avioeron kautta sinkuiksi tulleet. Heillä on omat juttunsa ja kipeytensä.
   – Voiko se, että joku on sinkku, olla riittävä yhteinen nimittäjä tälle toiminnalle? Lavanko pohtii.
   Hän tietää, että monet sinkut ovat sinkkuja omasta halustaan. Siksi kumppanin hakeminenkaan ei ole kaikille sinkuille olennaista.

Toiminta ei ole
työntekijäkeskeistä

Sinkkutoiminta ei saa olla työntekijäkeskeistä, kuten se on tähän saakka ollut. Kirkkoherrat katsovat, että vapaaehtoisten vastuunkantajien roolin pitää olla vahva. Seurakunnan työntekijä olisi lähinnä yhdyshenkilö, joka ei olisi aina tilaisuuksissa paikalla.
   Hän huomauttaa myös, että esimerkiksi leireillä pappi voi käydä antamassa ehtoollisen, mutta hän ei ole koko leirin ajan paikalla.
   – Haluamme löytää vapaaehtoisia, jotka ovat kiinnostuneita sinkkutoiminnan vetämisestä suuremmalla panostuksella.
   – En vähättele, etteivätkö vapaaehtoiset aikaisemminkin olisi laittaneet itseään likoon, mutta jos lähdetään siitä, että työntekijän panos on jatkossa ohuempi, vapaaehtoisten rooli nousee, Lavanko selostaa.
   Hänen mukaansa vapaaehtoisten roolin nostaminen on kirkolle elintärkeää.
   – Aito yhteisöllisyys ei rakennu, jos se on työntekijän varassa. Liike pitää nousta yhteisöstä aidosti. Tahto elää ja toimia voi nousta muualtakin kuin työntekijöistä.
   – Kirkossa ja Karjasillankin seurakunnassa kuljetaan vahvasti sillä tiellä, että seurakuntalaiset ja työntekijät yhdessä luovat elävän ja toimivan seurakunnan.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 34/2012