Kirkon nelivuotiskertomus.

”Usko kuuluu luonnollisesti elämään”

31.10.12

Piispa Tapio Luoma pohtii kirkon nelivuotiskertomusta

”Usko kuuluu luonnollisesti elämään”

Espoon piispan Tapio Luoman mukaan kirkon yhteistä uskoa tarvitaan, koska jokainen ei voi rakentaa omaa jumalakuvaansa. Jumala ei kysy, millainen hänen tulisi olla, piispa sanoo.

Kirkon nelivuotiskertomuksen viime viikolla julkaistut luvut olivat paljolti karua katseltavaa. Kirkon – perin monipuoliseen – toimintaan osallistutaan aina vain vähemmän. Kirkon asiat eivät tunnu kiinnostavan kansalaisia.
   Myöskään politiikka ei näytä tavoittavan ihmisiä. Kunnallisvaalien nuupahtanut äänestysprosentti jätti monille niin huolen kuin pettymyksen.
   Espoon piispa Tapio Luoma ei kummastele kysymystä, onko näillä kahdella asialla, vähentyneellä kiinnostuksella kirkkoa ja äänestämistä kohtaan, jotakin tekemistä keskenään.
   – Yhteen kuuluminen, yhteisten asioiden hoitaminen ja kirkon kaltaisen vanhojen organisaatioiden merkitys ei vaikuta olevan kiinnostava aihe nykyihmisille. Vastuun kantoa ja velvollisuuksia tärkeämpiä tuntuvat olevan oikeudet, joita peräämme itsellemme.
   Luoman mukaan kirkko korostaa vastuuta yhteisistä asioista.
   – Kristityn ei pidä koteloitua omaan todellisuuteensa vaan olla kiinni arkitodellisuudessa muun muassa käyttämällä hyväksi äänestysoikeutta, hän sanoo.

Suomi seuraa
eurooppalaista kehitystä

Piispoista juuri Tapio Luoma oli selvittämässä kirkon nelivuotiskertomuksen, Haastettu kirkko, paljolti synkkiä lukuja tutkimuksen julkaisutilaisuudessa.
   Täytenä yllätyksenä kirkon kehityksen trendi vuosina 2008–2011 ei piispalle viikko sitten tullut. Luoma kertoo saaneensa jo kesällä maistiaisia luvuista. Hän on myös seurannut samansuuntaisia trendejä muualla Euroopassa – niin protestanttisissa kuin roomalaiskatolisissa maissa.
   Luoma puhuu muun muassa Ranskasta, jossa uskonto nähdään voimakkaasti yksityisasiana, ihmisen sisäisenä vakaumuksena ja siksi myös paineena pysyä yhteiskunnassa näkymättömänä.
   – Kirkkojen asema ei ole länsimaissa enää sama kuin aiemmin. Siksikin osasin varautua nelivuotiskertomuksen sisältöihin, Luoma toteaa.

Perusta ei voi
olla suosion määrässä

Lisääntyvä välinpitämättömyys kirkkoa kohtaan ei lamauta piispaa. Hänen mielestään kirkon perustana ei voi olla suosio. Hän muistuttaa, että ensimmäiset kristityt toimivat jopa vihamielisessä ympäristössä, mutta siitä huolimatta saivat viestinsä perille.
   Luoma arvioi, ettei seurakuntien työntekijöiden ole välttämättä runsaan tarjonnan keskellä helppoa muistaa, miksi kirkko on perimmiltään olemassa. Piispa teroittaa kirkon olevan ennen kaikkea hengellinen yhteisö, jossa eletään todeksi yhteyttä Jumalaan ja lähimmäiseen.
   – Kirkon viestissä korostuu lähimmäisyys, toisista välittäminen ja vastuu muista. Keskeinen kysymys kuuluukin, miten pidämme tämän viestin esillä ihmisille, joita ohjaa paljolti käyttäytyminen, joka etsii juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.
   Luoma haluaa tarkastella kriittisesti, miten kirkossa puhutaan uskosta. Se mitä sanotaan, ei saisi kuulostaa kylmältä, ylimieliseltä tai oudolta, piispa totesi nelivuotiskertomuksen julkistamistilaisuudessa.

Yhteinen usko on
elämän myrskyissä koeteltua

Nelivuotiskertomuksen mukaan keskeisillä kristillisillä uskomuksilla – sillä mitä kirkko opettaa – on yhä vähemmän merkitystä suomalaisille. Piispa Luoma näkee kuitenkin yhteisen uskon tärkeänä.
   – Kirkon yhteinen usko on sukupolvien kuluessa sanoitettua ja ennen kaikkea elämän vastoinkäymisissä koeteltua uskoa. Jos kirkon yhteistä uskoa ei olisi, me jokainen rakentaisimme oman, henkilökohtaisen jumalakuvan. Jumala ei kuitenkaan kysy keneltäkään, millainen hänen tulisi olla, Luoma toteaa.
   – Kirkossa ihminen on mukana siinä suuressa yhteisössä, joka etsii, kaipaa ja kyselee Jumalan perään. Se on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia.

Tullaanko jumalan-
palvelukseen viihtymään?

Nelivuotiskertomus paljastaa, ettei kirkko ole pystynyt nostamaan strategioistaan huolimatta jumalanpalveluksen osallistumislukuja. Moni pitää jumalanpalvelusta raskaana ja kaipaa muun muassa kirkkoon enemmän iloa.
   – Jos puhutaan iloisuudesta ja eloisuudesta, päädytään puhuman helposti viihtymisestä. Missä määrin jumalanpalvelukseen liittyy viihtyminen? piispa pohtii.
   – Jumalanpalvelukseen kuuluu mielestäni paljon enemmän kuin vain yksi tunne. Se mikä näyttää jollekulle ilottomalta ja ikävältä, saattaa olla vieressä istuvalle kirkkovieraalle kipeästi kaivattu mahdollisuus käsitellä oman elämän syviä kysymyksiä, Luoma sanoo.
   – Mutta jos mielikuva uskosta on se, että hengelliset asiat ovat synkkiä, onnellisuutta etsivä nykyihminen tuskin lähtee hakemaan kirkosta rakennuspuita elämäänsä.
   – Näkemys uskosta ikävystyttävänä on haalea kuva rikkaasta asiasta, piispa toteaa, mutta on valmis miettimään jälleen, miten kirkko itse puhuu uskosta.
   Uskon Jumalaan pitäisi olla yhtä arkipäiväistä kuin talvirenkaiden vaihdon, Tapio Luoma lausuu nelivuotiskertomuksen äärellä.

RIITTA HIRVONEN

Kirkon nelivuotiskertomusta käsitellään myöspääkirjoituksessa.

Mikä nelivuotiskertomus?

Kirkon nelivuotiskertomus kuvaa kirkon kehitystä neljän vuoden ajalta. Selvitys tehdään kirkolliskokouksen toimeksiannosta.
Kertomuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida kirkon tilannetta ja kehityssuuntia.
Kirja koostuu kirkon tilastoista sekä tehdyistä kyselytutkimuksista.
Tuorein nelivuotiskertomus on vuosilta 2008–20011.
Selvityksiä on tehty vuodesta 1967 alkaen.

Lähde: www.evl.fi

Artikkeli on osa lehteä 36/2012