Uudessa yhtymämallissa nähdään paljon hyvää

31.10.12

Rauhan Tervehdys kysyi Oulun hiippakunnan kirkolliskokousedustajilta kommenttia Kirkkohallituksen seurakuntarakenne-esityksestä.

Kiimingin kirkkoherran, pappisedustaja Pauli Niemelän mukaan esitys ei vähennä hallintoa. Seurakuntavaalit käytäisiin kuitenkin yksillä välittömillä vaaleilla, vaikka Niemelän mukaan jää auki, kumpi – kirkkovaltuusto vai paikallinen seurakuntaneuvosto – valitaan välillisesti.
   Niemelä uskoo, että johtaminen selkiytyy, kun yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja eli lääninrovasti on taloudesta ja hallinnosta vastaavan yhtymän viranhaltijan esimies.
   Vaikka esityksessä todetaan, että yhtymien seurakunnat voisivat olla erikokoisia, Niemelän mukaan niiden tulisi kuitenkin olla suhteellisen tasakokoisia.
   Haapavetisen maallikkoedustajan Martti Murtoperän mukaan mallissa on asioita, joita Kalajoen rovastikunta kirjasi takavuosina seurakuntayhtymäsuunnitelmiinsa.
   – Tuolloin painotimme keveää hallintoa ja paikallisen toiminnan merkitystä ja säilyttämistä seurakunnissa. Edellistä tukee esitetyssä mallissa se, että seurakunta valitsee työntekijät jatkossakin. Esitetyssä mallissa plussaa on myös työvoiman liikkumismahdollisuus yhtymän sisällä.

Isot seurakunnat
määräävät?

Oululainen maallikkoedustaja Antero Aakko näkee rakenneuudistuksen ylipäänsä myönteisenä, sillä kirkon talous ei kestä nykyistä seurakuntarakennetta. Aakko näkee hyväksi myös sen, että yhtymissä talousasiat hoidetaan keskitetysti.
   Hän kuitenkin pelkää, että yhtymän seurakuntien ollessa erikokoiset, isot seurakunnat määräävät asioista ja pienet vikisevät.
   Rovaniemeläinen maallikkoedustaja Raili Kerola on tyytyväinen, että seurakunnat säilynevät ja niiden itsehallinto on mahdollisimman laaja. Seurakuntaneuvosto esimerkiksi valitsee seurakunnan työntekijät.
   Kerolaa kuitenkin mietityttää, säilyykö vastuullinen taloudenpito, kun taloudellinen päätösvalta siirtyy yhtymään.

Reuna-alueet
hätää kärsimässä

Toholammella asuvan maallikkoedustajan Erkki Kujalan mukaan on hyvä, että seurakuntien talous turvataan, kun yhtymät ottavat talousvastuun.
   Miinusta on Kujalan mukaan vallan keskittäminen ja päätäntävallan etääntyminen seurakunnasta.
   – Kun rahaa saadaan yhtymältä vain välttämättömään, oman seurakunnan kehittäminen voi pysähtyä. Vaarana on reuna-alueiden tarpeiden unohtuminen.
   Kokkolalaisen maallikkoedustajan Juhani Paanasen mukaan yhtymämallilla päästään hyvään tulokseen, kunhan sen jatkokehittelyssä tehdään oikeat valinnat. Seurakunta on kaiken hengellisen työn perusyksikkö, jonka koko voi vaihdella varsin laajasti.
   Iiläinen maallikkoedustaja Antti Savela pitää myönteisenä, että paikallisseurakunta on kirkollisen toiminnan perusyksikkö. Myös pienehköt seurakunnat voivat säilyä toimintakykyisinä ja autonomisina. Suuria seurakuntia voidaan myös jakaa pienemmiksi seurakunniksi. Savelan mielestä yhden vaalin järjestelmä kuitenkin kaventaisi liikaa kirkollista demokratiaa.
   Sodankyläläinen maallikkoedustaja Juha Kultima toteaa, että yhtymämalli on todennäköisesti sopivin suurimmalle osalle seurakunnista.
   – Toisaalta, miten malli toteutuu koko maassa? Maantieteellisesti tiiviillä alueella yhtymä puolustaa varmasti paikkansa, mutta mitä lisäarvoa siitä on esimerkiksi Lapissa, jossa mahdolliset seurakuntayhtymät olisivat etelän hiippakuntien kokoisia?

Palaute mallista
otettu huomioon

Alavieskalainen pappisedustaja, kirkkoherra Eija Nivala huomauttaa, että seurakuntarakenteen kehittämisessä on kuultu seurakuntien palautetta ja se on otettu vakavasti.
   Hyvää on Nivalan mukaan myös se, että jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset ja muu perustoiminta toteutuvat lähellä, omassa seurakunnassa.
   Negatiivista on Nivalan mukaan seurakuntien taloudellisen itsemääräämisoikeuden väheneminen.
   Oululainen pappisedustaja Katariina Pitkänen pitää ehdotusta varsin hyvänä tilanteessa, jossa kirkko on selkeässä muutosvaiheessa.
   – Nyt on välttämätöntä tarkentaa seurakuntien, hiippakuntien ja kokonaiskirkon rakennetta. Selkeästi hyvää ehdotuksessa on paikallisuuden säilyminen toiminnassa.
   Perusyksikkönä on seurakunta, joka on kirkon elämän ja toiminnan perusyhteisö ja jonka itsehallinto on pyritty pitämään mahdollisimman laajana.

PEKKA HELIN

Muun muassa tästä uudistuksessa on kysymys

Kirkkohallituksen esityksen mukaan jatkossa kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin. Yhtymässä hallintoa hoitavat yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto, eri työalojen johtokunnat sekä seurakunnan viranhaltijat. Ylintä päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto.
   Yhtymä perustaa ja lakkauttaa virat sekä solmii työsopimussuhteet. Seurakunnat valitsevat työntekijänsä kuitenkin itse. Seurakunta myös päättää, miten se käyttää yhtymän sille osoittamat varat.
   Välittömillä vaaleilla valitaan seurakuntien seurakuntaneuvostot, jotka puolestaan valitsevat edustajansa seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Toinen vaihtoehto olisi, että yhteinen kirkkovaltuusto valittaisiin välittömillä vaaleilla. Se valitsisi puolestaan seurakuntaneuvostojen jäsenet.
   Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja eli lääninrovasti vastaa yhtymän hengellisestä johtamisesta, yhteisten työmuotojen yleisjohtamisesta ja strategioista sekä edustaa yhtymää ulospäin. Lääninrovasti on yhtymän talouden ja hallinnon johtavan viranhaltijan esimies.

Artikkeli on osa lehteä 36/2012