Aatoksia-kolumni

15.11.12

Aatoksia-kolumni

Kirkkoministerin vedätys

Päivi Räsänen on tarkka ja häikäilemätön poliitikko. Jälleen kerran hän hyödynsi täydellisesti tilanteen, jossa tarjoutui mahdollisuus ajaa ministerin pallilta itselle tärkeitä asioita.
   Ministeri Räsänen piti viime viikolla kirkolliskokouksessa puheenvuoron, jossa hän käytännössä kehotti kirkkoa toimimaan vastoin valtiovallan linjauksia.
   Vastaavanlainen tilanne olisi se, jos ulkoministeri vaatisi kansalaisliikkeen bileissä Karjalan palauttamista.
   Räsänen sanoi suorin sanoin, miten kirkon tulisi linjata muutamia eettisiä periaatteita. Hassua tässä on myös se, että kirkolliskokous päättää kirkon asioista, ei suinkaan terveydenhuollosta.
   Räsänen kertoi ikään kuin faktoina muun muassa, että ”eutanasialailla viestittäisiin vammaisten ja sairaiden elämän arvottomuutta” ja että ”myöhäisiin keskeytyksiin liittyy — yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan”.
   Ministeri puhui paljon ”kirkon näkemyksistä”, mutta ei kertonut, että piispojen kannanotot eutanasiaan ja aborttiin eivät ole lainkaan niin yksiselitteisen kielteisiä kuin hänen omat näkemyksensä. Sen sijaan ministeri Räsänen tietää hyvin, että piispat on helppo ohittaa, jos halutaan saada rähinä aikaan erilaisten fundamentalistisiipien välille. Näin hän juuri teki, vaikka tietää, että kirkon virallisesta linjasta ei päätä yksin kirkolliskokous, vaan piispoilla on asiaan sanansa sanottavana.
   Ministeri kehotti kirkolliskokousta vaikuttamaan aktiivisesti omaatuntoa kuunnellen eli ministeri Räsäsen mielipiteitä mukaillen – piispojen mielipiteitä kyselemättä.
   Ministeri Räsänen omi kirkon linjan ikään kuin hänen mielipiteillään olisi enemmän painoarvoa kuin kenen tahansa muun kirkon jäsenen aivoituksilla. Samoin hän toimi myös taannoin homokeskustelussa – ja sai piispat näyttämään altavastaajilta omassa kirkossaan.
   Ihminen, joka ei tunne kirkkoa kovin hyvin, menee helposti lankaan. Uskovainen kirkkoministeri Räsänen puhumassa kirkolliskokouksessa: toki sen täytyy olla lähinnä totuutta ja sitä oikeaa Raamatun tulkintaa. Näin ei ole, vaan Päivi puhuu ihan omalla suullaan.
   Mielenkiintoista on myös se, että samassa puheenvuorossa ministeri oli aivan toisilla linjoilla, kun puhuttiin pakolaisista. Hänen mielestään nälkälakkoilevia afgaanipakolaisia ei tulisi aktiivisesti auttaa, vaikka omatunto sanoisi mitä: ”turvapaikanhakijoiden terveyden kannalta on vaarallista antaa signaalia nälkälakosta toimivana vaikuttamiskeinona”.
   Päivi Räsänen puhui siis röyhkeästi omien mielipiteittensä mukaisesti pyrkimättäkään tasapuolisuuteen, vaikka sen tulisi olla ehdottomasti kirkkoministerin lähtökohta.

REBEKKA NAATUS

Artikkeli on osa lehteä 38/2012