Palkitut Mari Leppänen (vas) ja Johanna Hurtig.(Kuva: Olli Seppälä)

Hätähuuto sai palkinnon

7.11.12

Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo on valinnut tutkija Johanna Hurtigin ja pastori Mari Leppäsen toimittaman Maijan tarinan Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2012.
Mari Leppästä kirja vahvisti luottamaan siihen, että Kristus on särkyneen ihmisen voima.

Arkkipiispa Leolla oli omat perustelunsa, miksi Maijan tarina on hänen mielestään vuoden kristillinen kirja. Mari Leppänen, miksi sinun mielestäsi kirja Maijasta ansaitsee tulla huomioiduksi tällä meriitillä?
   – Maijan tarina on osa yhteiskunnassa ja uskonnollisissa yhteisöissä käytyä keskustelua lasten asemasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kirja on uhrin puheenvuoro ajankohtaiseen keskusteluun. Se on hätähuuto, joka on antanut välineitä ymmärtää tätä kipeää ilmiötä ja todellisuutta, joka olikin tässä aivan lähellä, eikä jotakin pahaa jossain kaukana.
   – Minun on helppo yhtyä Leon perusteluun ”hyvän puolesta, pahaa vastaan”. Maijan tarina nostaa esille uskonnollisen yhteisön kipukohtia. Se on kertomus siitä, että vaikka ihminen voi tehdä toiselle monenlaista pahaa Jumalankin nimissä, henkilökohtaista suhdetta Jumalaan se ei silti välttämättä vie, vaikka paljon särkeekin.
   – Minusta Maijan tarina on puhutteleva kertomus siitä, miten Kristus on särkyneen ihmisen voima.

Nyt kun kirjan julkaisusta on kulunut jo aikaa, onko kirja Maijasta muuttanut jotakin sinussa ja vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä?
   – Maijan kokema todellisuus oli minulle vieras. Se, että olen ollut mukana tekemässä kirjaa, tutustunut Maijaan, kuullut hänen elämäntarinansa ja monia muita tarinoita, on muuttanut minua. Usein mietin sitä, mistä kaikesta ihminen oikein selviää: Maija on pystynyt rakentamaan elämäänsä ehyemmäksi kaiken kokemansa, torjutuksi tulemisen ja ohittamisen jälkeenkin. Usko Jumalaan on ollut hänen voimansa.
   – Vaikka Maijan kokemukset olivatkin minulle vieraita, tunnistin toki monia vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä vaikuttavia toimintatapoja ja rakenteita. Surullista ja kipeääkin on ollut se, että tämän kirjaprosessin kautta niitä on tullut myös itse elettyä todeksi.
   – Kirja on osaltaan vienyt vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kipeän todellisuuden eteen ja avannut silmiä. Samaan aikaan kun herätysliike ja sen vahva yhteisöllisyys ja perhekeskeisyys ovat olleet toisille turvallinen kasvualusta, osalle liikkeen jäsenistä oma yhteisö on ollut turvaton ja paha.
   – Toivoisin, että vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä keskusteltaisiin nyt siitä, millainen on turvallinen uskonnollinen yhteisö ja terve uskonnollisuus. Jotta liike ja yksilöt voisivat kaikesta tästä tervehtyä, on kipu ensin tunnistettava. Liikkeessä on tehty paljon asioita turvallisen lapsuuden puolesta, mutta jostain syystä emotionaalinen viesti on vielä usein torjuva. Ongelmat on tunnistettava, anteeksi pyytäminen tervehdyttää ja virheiden korjaaminen ja vastuunkantaminen parantavat.

Kerro jokin mieleesi jäänyt palaute, jonka olet saanut Maijan tarinasta?
   – Kirja on rohkaissut monia vastaavaa kokeneita kertomaan tarinansa. Ne ovat jättäneet vahvoja jälkiä minuun.

Onko kristillisyyden piirissä mitään tarinaa, joka olisi yhä niin tabu, ettei aiheesta voi tehdä kirjaa?
   – Uudet ajat paljastavat aina uusia tabuja. Ei pahuus meistä ihmisistä häviä mihinkään eikä tämä maailma muutu pelkästään hyväksi.

RIITTA HIRVONEN

Lukukokemus

Kirja rohkaisi kohtamaan hädän

Siirsin Maijan tarinan lukemista useita kuukausia. Kesän alussa luin asiantuntija-artikkelit ja lokakuussa vihdoin koko kirjan. Aiemmin en uskaltanut.
   Kirja Maijasta on kaikessa kauheudessaan viime kädessä selviytymistarina. Itseäni hämmästytti Maijan vahvuus, se kuinka hänestä kasvoi kaikkien traumaattisten kokemusten jälkeen nainen, joka lopulta uskalsi vaatia itselleen oikeudenmukaista kohtelua. Hänestä tuli suurperheen äiti, joka iloitsi lapsistaan.
   Myös Maijan usko hyvään Jumalaan oli puhuttelevaa.
   Kirjan asiantuntija-artikkelit olivat minulle jollakin lailla lohduttavia: on kuitenkin sanoja, joilla käsittää maailma, hyvä ja paha siinä. On lohdullista, että on ihmisiä, jotka puhuvat niidenkin suulla, joilta oma ääni on kadoksissa. He sanoittavat asioita, jotka yleensä mieluummin piilotetaan.
   Siksi Maijan tarina kannattaakin lukea. Että ei menisi enää piiloon.
   Vaikka puolustusmekanismit kehottaisivat sulkemaan silmät ja nostamaan kädet korville, on tärkeää ymmärtää, että se on väärä tapa toimia. Oikeampaa on kohdata läheisen hätä.
   Tämä ei koske pelkästään seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, vaan kaikkea särkyneitten kohtaamista. Paha ei poistu siitä vaikenemalla.

MAINA SEPPÄLÄ

Artikkeli on osa lehteä 37/2012