Isospankki suunnitteilla kirkkoon

14.11.12

Kirkolliskokous kokoontui viime viikolla. Rauhan Tervehdys kysyi kahdelta Oulun hiippakunnan kokousedustajalta kommentteja kokouspäätöksiin.
   Edustajat Raili Kerola ja Pasi Palmu kommentoivat päätöksiä.
Kysymys lainattiin Lutherin Vähä katekismuksen kymmenen käskyn sanoista ”Mitä se tarkoittaa?”.

PÄÄTÖS: Kirkolliskokouksen mukaan kirkossa on laadittava kielistrategia kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Kirkon jäsenillä on oikeus saada yksityiset kirkolliset toimitukset äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi ja myös saamen kielen oikeuksista on säädetty kirkkolaissa.
   Mitä se tarkoittaa?

Raili Kerola: Muun muassa maahan muuton myötä on herännyt tarve miettiä kielikysymyksiä nykyistä laajemmin. Kirkkohallitus seuraa hallituksen käynnistämää kielistrategiahanketta, arvioi sitä ja laatii sitten kirkon oman kielistrategian.
Pasi Palmu: Mahdollisuus äidinkieleen nousee myös kristinuskon olemuksesta: äidinkieli on rukouksen ja uskon kieli, ja siksi oikeus sen käyttöön elämän tärkeimmissä tilanteissa halutaan turvata.

PÄÄTÖS: Kirkkoon luodaan verkkopalveluina toimiva isospankki. Isospankki tulee olemaan valtakunnallinen verkkopalvelu, jonka yhteydessä toimisi myös ideapankki. Isospankin avulla nuoret voisivat muun muassa hakeutua töihin muihin seurakuntiin. Pankki palvelisi myös materiaalipankkina.
   Mitä se tarkoittaa?

RK: Isostoiminnasta kiinnostuneet voisivat ilmoittautua netissä isospankkiin, josta seurakunnat voisivat varata isosia omiin rippikouluihinsa. Isosvaihdosta olisi hyötyä niin seurakunnille kuin isosina toimiville nuorillekin.
PP: Ennen isospankin luomista on useita tärkeitä kysymyksiä selvitettävänä, kuten oikeus tällaisen yhteystietorekisterin pitämiseen ja muun muassa se, kuka pankkia hallinnoi ja ketkä sen tietoihin pääsevät. Itselleni tällaisen pankin tarve ei näyttäydy kovin suurena, koska ymmärtäisin useimpien seurakuntien olevan melko omavaraisia isosten suhteen.

PÄÄTÖS: Kirkollisen rakennuksen ikää koskevia suojelusäännöksiä ei muuteta nykyisestä. Ennen vuotta 1917 rakennettu kirkollinen rakennus on suojeltu lain nojalla. Kirkkohallitus voi määrätä tätä myöhemmin käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi esimerkiksi rakennuksen historian tai ympäristöarvojen vuoksi.
   Mitä se tarkoittaa?

RK: Kirkkohallituksen ehdotus oli, että kirkolliset rakennukset, joiden käyttöönotosta on vähintään 50 vuotta, tulisivat suojelun piiriin lain nojalla. Vuoden 1917 määräaika jäi kuitenkin lakiin. Museoviraston asiantuntemuksen käyttämistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pidettiin tärkeänä.
PP: Jos suojelusäännöksiä olisi tiukennettu, se olisi merkinnyt tuntuvaa lisärasitetta seurakunnille. Seurakunnilla on hallussaan historialliselta tai arkkitehtoniselta arvoltaan hyvin eritasoisia nuorempia rakennuksia. Siksi harkinnanvaraisuus suojelussa on perusteltua.

PÄÄTÖS: Kodin siunaamisen rukoushetkestä tehdään viittomakielinen käännös DVD-muodossa.
   Mitä se tarkoittaa?

RK: Kirkollisten toimitusten kääntäminen viittomakielelle on saatu tällä erää päätökseen. Kodin siunaamisen käännöstä voi tilata Kirkkohallituksesta.
PP: Merkittävää on, että viittomakielinen kodinsiunaaminen tulee myös nettiin muunkielisten toimitusten tapaan. Käännöksen tarkoituksena on ennen muuta auttaa viittomakieltä osaavia pappeja ja tulkkeja tehtävään valmistautumisessa.

PÄÄTÖS: Kirkossa ei ryhdytä perimään maksua kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta. Siunaamistoimituksesta ei peritä maksua sen jumalanpalvelusluonteen takia.
   Mitä se tarkoittaa?

RK: Seurakunta on voinut periä maksua kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta niin sanottuna kappelimaksuna. Tämä mahdollisuus on edelleen. Kustannuksiin ei kuitenkaan saa sisällyttää papin kustannuksia.
PP: Jumalanpalveluksia, siunausta ja rukousta ei osteta rahalla, mutta esimerkiksi kappelivuokria voidaan periä paikallisten käytäntöjen mukaisesti.
   Jos kirkolliskokous olisi päättänyt alkaa periä korvausta toimituksista, jokaisessa seurakunnassa olisi ollut velvollisuus ottaa maksu käyttöön.

KESKUSTELU: Kirkolliskokouksessa käytettiin runsaasti aikaa kirkon rakennemuutosta koskevaan keskusteluun. Useimmat kirkolliskokousedustajat kannattivat kirkkohallituksen esitystä, Uusi seurakuntayhtymä 2015 -mallia. Lopullista päätöstä asiasta ei tehty.
   Mitä keskustelusta jäi mieleen?
RK: Monissa puheenvuoroissa korostettiin, että yksi malli eli yhtymärakennemalli ei ole käyttökelpoinen joka paikassa alueiden erilaisuudesta johtuen. Haluttiin säilyttää myös yhden seurakunnan malli.
PP: Jotkut harmittelivat, että rakenneuudistus saadaan vasta nyt, kun monia seurakuntia on vastoin niiden tahtoa liitetty yhteen kuntaliitosten myötä. Löyhä seurakuntayhtymämalli olisi pelastanut ne toiminnallisesti itsenäisinä.
   Toiset vierastivat tätäkin mallia, koska uskovat itsenäisen seurakuntansa – ja kuntansa – pysyvän jatkossakin taloudellisesti ja hallinnollisesti elinkelpoisena.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 38/2012