Jäsenrekisterin ylläpitoa kehitetään kirkossa

20.11.12

Jäsenrekisterin ylläpitoa kehitetään kirkossa

Uusi muutos muhimassa

Kirkossa on pohdinnassa, miten se hoitaa jatkossa viranomaistehtäviään eli pitää yllä jäsenrekisteriä. Käytännössä kyse on siitä, kuka huolehtii väestötietojärjestelmään esimerkiksi tiedot kastetuista ja vihityistä.

Muutoksia muutoksien perään. Näin huokaa varmaan moni myös kirkon töissä tällä hetkellä.
   Kirjanpidon ja palkanlaskennan asiantuntijapalveluja tarjoavan Kirkon palvelukeskus Kipan startista ei ole kulunut kuin muutama kuukausi ja nyt kirkkoherranvirastojen ja seurakuntien taloushallinnon työntekijöille tarkoitetuilla Kirjuri-päivällä vilahtaa uusi, yllättävä uutinen: myös kirkonkirjojen pito voitaisiin ehkä jo lähivuosina keskittää Kipan kaltaiseen valtakunnalliseen yksikköön tai hieman pienempiin, esimerkiksi hiippakunnallisiin keskuksiin.
   Muutoksen mahdollistaa kirkon valtakunnallinen jäsentietojärjestelmä, Kirjuri, jonka seurakunnat ottavat porrastetusti käyttöön tämän vuoden aikana. Kirjuriin merkitään muun muassa seurakuntalaisten kasteet, rippikoulut, esteiden tutkinnat ja vihkimiset. Tiedot menevät väestörekisteriin.
   Kirjuri korvaa tulevaisuudessa seurakuntien paikalliset jäsentietojärjestelmät.

Päätöksiä
ei ole olemassa

Kirkkohallituksen rekisteripäällikön Inkeri Kranttilan mukaan kirkon jäsenrekisterin ylläpidon muutoksista ei ole olemassa vielä päätöksiä.
   – Kaikki vaihtoehdot ovat avoimesti auki, hän vakuuttaa.
   Vaihtoehtoja selvittelee Kirkkohallituksen Kirkonkirjojenpidon organisoinnin työryhmä, joka on julkaissut asiasta väliraportin toukokuussa. Siinä päädyttiin esittämään hiippakunnallista aluerekisterimallia.
   Muutamilla erikokoisilla seurakunnilla, kaikilla keskusrekistereillä ja hiippakuntien tuomiokapituleilla on ollut mahdollisuus kommentoida väliraporttia, kirkkohallituksesta kerrotaan.
   Kranttilan mukaan työryhmän ehdotusta ei olla tällä haavaa viemässä sellaisenaan eteenpäin.

Kirkossa huoli
osaajien riittämisestä

Työryhmän työskentelyä on laittanut osiltaan uusiksi se, että kirkossa odotetaan kirkolliskokouksen ratkaisua seurakuntarakenteiden kehittämiseksi. Odotusaika venyy kevääseen.
   Kranttilan mukaan on tärkeää myös kuulla seurakuntien kokemuksia Kirjuri-ohjelmasta.
   Viimeisimmät seurakunnat ottavat Kirjurin käyttöön marraskuun aikana.
   Kranttila selvittää, miksi väestökirjanpitoa on kehitettävä kirkossa.
   – Kirkossa on yksinkertaisesti huoli siitä, saammeko riittävästi tulevaisuudessa seurakuntien kirkkoherranvirastoihin osaavia ihmisiä jäsenrekisterin ylläpitämiseen. Kirkkoherranvirastoista ja keskusrekistereistä on jäämässä kymmenen vuoden aikana suuri määrä ihmisiä eläkkeelle.
   – Talouden tiukkenemisen myötä seurakunnissa on säästöpaineita ja tarvetta vähentää henkilöstöä, Kranttila mainitsee syitä muutostarpeelle.

Palvelun oltava
samanlaista kaikkialla

Inkeri Kranttila toteaa, että jo tällä hetkellä monissa pienissä seurakunnissa virasto on auki vain muutamina päivinä viikossa. Palvelun pitäisi kuitenkin olla kaikille ihmisille tasavertaista seurakunnasta riippumatta. Virastoasiat seurakunnan toimistoissa tulee pystyä hoitamaan normaalina virka-aikoina maanantaista perjantaihin.
   Ainakin pienissä seurakunnissa tiedetään nykykokemuksella, että virastojen sijaisjärjestelyt esimerkiksi kesälomilla aiheuttavat päänvaivaa.
   – Osaavan sijaisen löytäminen ei ole yksinkertaista, Kranttila selvittää.
   Vaikka kaikki vaihtoehdot kirkonkirjojen pidossa ovat – Kranttilaa lainaten – avoimesti auki, faktaa on se, että kirkossa etsitään nykymaailman tavoin säästöjä.
   – Siksi edessä on paljon selvityksiä ja laskemia siitä, mikä vaihtoehto jäsentietojärjestelmän hoitamisessa lopulta valitaan.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 39/2012