Kempeleen seurakunnan työntekijät Anneli Salo (vas.)

Kempele selätti työilmapiirin ongelmat

28.11.12

Neljä vuotta sitten Kempeleen seurakunnassa päätettiin tarttua härkää sarvista, kun työilmapiirissä ilmeni ongelmia.
   – Esimiessuhteissa oli epäselvyyksiä. Tuli myös ilmoituksia epäasiallisesta kohtelusta ja syrjinnästä työpaikalla, kirkkoherra Pekka Rehumäki kertoo.
   Seurakunta urakoi paremman työilmapiirin puolesta vuosia, ja nyt työ on tuottanut tulosta. Kempeleen seurakunnan työilmapiiri on tällä viikolla julkaistavan tutkimuksen mukaan loistava.
   – Syrjintä ja kiusaaminen ovat käytännössä poistuneet kokonaan, toteaa tutkimuksesta vastannut Era Kurronen toiminimi EraProsta.

Kyselyn avulla
ongelmat esiin

Ongelmien tultua ilmi Kempeleen seurakunta tilasi Era Kurroselta työilmapiiritutkimuksen, jonka avulla lähdettiin selvittämään seurakunnan työntekijöiden näkemyksiä työpaikkansa ilmapiiristä. Ensimmäinen kysely tehtiin vuonna 2008 ja toinen kaksi vuotta sen jälkeen.
   – Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä. Alussa huomasi, että kysymyksiin on pelätty vastata, vaikka vastaaminen tehtiin nimettömänä, Kurronen kertoo.
   Kyselyn aihepiirit koskivat työn tavoitteellisuutta, ilmapiirin avoimuutta, töiden organisointia, johtamista, kannustavuutta ja palautetta sekä kiusaamista ja syrjimistä.
   – Tulokset eivät paljoa eronneet keskivertoseurakunnista. Kempeleen ongelmat olivat sellaisia, joita ilmenee muuallakin, Kurronen sanoo.
   Rehumäen näkemyksen mukaan työilmapiiri oli kuitenkin huonompi kuin kirkossa yleisesti.
   Kurrosen mukaan on tärkeää selvittää, missä ja millaisia ongelmat ovat.
   – Kun tiedetään, mitä pitää tehdä, aletaan päästä eteenpäin, hän sanoo.
Kurronen toteaa, että ilmapiirin muuttaminen vaatii myös halua toimia.

Muutoksen eteen
on tehtävä töitä

Kempeleen seurakunnassa muutosta lähdettiin toteuttamaan vahvistamalla työyhteisön rakenteita.
   – Työntekijöitä on nelisenkymmentä. Yksi kirkkoherra ei voi olla kaikkien lähiesimies, Rehumäki sanoo.
   Sen vuoksi seurakunnassa siirryttiin tiimiorganisaatiomalliin, jossa jokainen työala on oma tiiminsä jolla on oma tiimiesimiehensä. Myös valta- ja vastuusuhteita selkiytettiin.
   – Tämä edellyttää johtamisvalmiuksia, joten järjestimme tiimiesimiehille johtamiskoulutusta, Rehumäki kertoo.
   Seurakunnassa kehitettiin vuosina 2010–2011 työyhteisön sisäisen koulutuksen menetelmä, jossa opetellaan keskustelemaan avoimesti työhön ja ilmapiiriin liittyvistä asioista.
   Työn mielekkyyttä lisättiin koulutuksilla ja työnohjauksella. Myös virkistys- ja kulttuuriseteleiden käyttöä lisättiin.
   – Ryhdyimme myös korostamaan hengellisyyttä, sillä tämä työ on kuitenkin Jumalan työn tekemistä. Kaikissa tiimeissä, taloushallinnosta ja kiinteistöpalveluista lähtien, aloitetaan kokoukset hartaushetkellä. Työntekijöitä myös rohkaistaan käymään jumalanpalveluksissa. Lisäksi meillä on viikoittain kaikkien yhteinen rukoushetki, Rehumäki sanoo.
   Hänen mukaansa rukoushetki luo työpäivään mielekkyyttä, ja siitä on tullut paljon positiivista palautetta.

Viimeinen mittaus
tuotti positiivisen tuloksen

Kolmas työilmapiirikysely tehtiin tänä vuonna, ja tulokset yllättivät positiivisesti.
   – Kaikki työntekijät vastasivat kyselyyn, mikä on loistavaa. Talouspäällikkö toivoi myös palautetta työstään. Jopa avoimiin kysymyksiin, joihin vastattiin omalla nimellä, tuli 27 vastausta, Kurronen kertoo.
   Hänen mukaansa kiusaamista tai syrjintää ei seurakunnassa käytännössä enää ole.
   – Vuonna 2008 27 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä kysymyksestä ”koen itseäni kiusattavan aina silloin tällöin”. Nyt vuonna 2012 ei kukaan. 2008 kolmasosa ilmoitti tulevansa syrjityksi aina silloin tällöin, nyt vain yksi oli jokseenkin samaa mieltä, Kurronen kertoo.
   Myös kokemus työn rasittavuudesta on parantunut.
   – Työssä jaksetaan paremmin. Kempeleessä työn rasittavuus on nyt selvästi alle kirkon keskiarvon, mikä myös kuvaa hyvää työyhteisöä, Kurronen toteaa.
   Kirkkoherra Rehumäen mukaan myös työn mielekkääksi kokeminen on keskimääräistä parempaa. Kurronen on samaa mieltä.
   – Kun verrataan vuosien 2008 ja 2010 tuloksia tähän vuoteen, muutos on huikea. Suurin, mitä olen itse nähnyt.

Työ jää usein
puolitiehen

Kurronen kertoo, että työhyvinvointia on Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan tutkittu yli puolessa seurakunnista.
   – Itse olen tehnyt tutkimusta muutamassa kymmenessä seurakunnassa.
   Kurronen toteaa, että valitettavan usein tutkimuksen jälkeen ei tapahdu mitään. Johtoryhmä tai muu vastaava kokoonpano käsittelee tutkimukset ja sovitaan, että näitä kehitetään. Konkreettisuus ja tarkemmat sopimukset jäävät kuitenkin puuttumaan.
   – Tutkimus, johon liittyy työntekijöiden listaamat kehittämisalueet ja konkreettisia asioita, joita ryhdytään toteuttamaan, on ylivoimainen vaihtoehto. Sillä tavoin saavutetaan tuloksia.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 40/2012