Kiiminkiläisen Mikko Marjomaan elämään kartat kuuluvat niin töissä kuin vapaalla. Kartoista hän etsii myös omia juuriaan.(Kuva: Sanna Turunen)

Kiperien rastipaikkojen kautta voittoon

14.11.12

Mikko Marjomaalla työ ja harrastus käyvät käsi kädessä. Kiimingin seurakuntavaltuutettu työskentelee kartoittajana Oulussa ja harrastaa sekä uusia että vanhoja karttoja. Hän myös suunnistaa mielellään.
Kun toiset ottavat iltaisin käteen kirjan, Marjomaa lukee karttaa.

Mikko Marjomaan innostus karttoihin alkoi lapsena kansakoulun kartastosta ja partion suunnistusretkistä. Karttojen äärellä saattoi myös tehdä mielikuvitusmatkoja kaukaisiin maihin.
   Ensimmäiset kartat Marjomaa piirsi ympäristöopin tunnilla koulun lähiympäristöstä, mutta ammattia hän ei siitä vielä arvannut saavansa.
   – Armeija-aikana käteeni sattui Maankäyttö-lehti, jossa oli artikkeli kartoittajan koulutuksesta. Päätin hakea koulutukseen ja pääsin sinne. Sitten sain työpaikan Maanmittauslaitokselta, jossa olen viihtynyt yli 30 vuotta.
   Kartat liittyvät oleellisesti myös toiseen kiiminkiläisen harrastukseen.
   – Armeijassa innostuin suunnistuksesta. Se on vienyt minua ympäri Eurooppaa.

Suku tutuksi
karttojen avulla

Marjomaata kiehtoo kartoissa näkyvä menneisyys. Mannerjää on muovannut maastoa ja ihminen on tehnyt maahan peltoja ja ojia. Politiikalla on ollut myös vahva vaikutus karttoihin.
   – Esimerkiksi pituuspiirin nollakohta kulkee Greenwichin kautta, koska niitä määriteltäessä Iso-Britannia oli johtava suurvalta. Neuvostoliitossa oli aikanaan oma koordinaatistonsa, jossa lähtökohtana oli Moskova, Marjomaa kertoo.
   Oman suvun historiaa Marjomaa lähestyy karttojen avulla. Hän esittelee vuodelta 1772 olevaa Pulkkilan karttaa, jossa näkyvät isän puoleisen suvun omistamat maat.
   – Äitini suku on kotoisin Karjalasta ja siksi tutkin mielelläni alueen karttoja. Niiden kieli on kansainvälistä. Voin lukea Venäjällä tehtyä karttaa sujuvasti, vaikka en venäjän kieltä osaakaan, mies paljastaa.
   – Etsin kartoista omia juuriani. Ihmisen pitää tietää, mistä on tullut ja mihin on menossa, Marjomaa toteaa.

Kartat
pysyneet tuttuina

Nykyisin kartat ovat helposti saavutettavissa netin kautta ja gps-vastaanottimet ovat arkipäivää. Nykytekniikan hyvinä puolina Marjomaa näkee sen, että kartat ovat tulleet tutuiksi varsinkin nuorille. Netti on oikea karttojen aarreaitta. Hän ei kuitenkaan usko paperisen kartan häviävän.
   – Paperinen kartta ei tarvitse erillistä energianlähdettä. Vaelluksella se on ehdoton etu. Ja onhan siinä aina oma tuntunsa, kun kartta on kädessä, hän naurahtaa.
   Uusinta tekniikkaa kartoituksessa edustaa laserskannaus, jonka tarjoama kuva ei kirkkaine väreineen muistuta tavallista karttaa. Värit kuitenkin paljastavat maaston korkeuserot selkeästi.
   Työssään Marjomaa tutkii paljon vanhoja karttoja, sillä niitä tarvitaan tiluskartoituksia tehdessä. Tiluskartoituksia käytetään esimerkiksi tehtäessä erilaisia maanmittaustoimituksia.
   – Vanhat kartat ovat uskomattoman tarkkoja, kun ottaa huomioon, millaisilla laitteilla niitä on 300 vuotta sitten tehty, Marjomaa kehuu.

Ystävät tärkeitä
karttamerkintöjä

Marjomaa vertaa ihmisen elämää karttaan.
   – Omassa elämässäni tärkeitä rastipisteitä ovat olleet perhe ja ystävät. Työssä tehtyjen karttojen maailma on kuitenkin valoisa ja yksinkertainen elämänkarttaan verrattuna.
   – Elämässä olen joutunut kulkemaan vaikeiden paikkojen läpi. Niitä ovat olleet kehitysvammaisen lapsen kuolema ja oma sairastuminen syöpään kahdesti, Marjomaa toteaa.
   – Lapsellani oli Downin syndrooma ja hän kuoli viisitoistavuotiaana. Kävin valitsemassa seurakunnan hautakartasta hänelle viimeisen leposijan. Samalla valitsin paikan myös itselleni.
   Koettelemukset toivat Marjomaan seurakunnan toiminnan pariin. Tuttu pappi oli tärkeä juttukumppani syöpähoitojen aikana ja sen jälkeenkin.
   Ystävien merkitystä ei Marjomaan mielestä voi korostaa liikaa.
   – Laulun sanat, ”mistä tunnet sä ystävän”, pitävät paikkansa. Ruotsin Lapissa pilkkireissulla ollessani syöpähoidot alkoivat oireilla vakavasti. Onneksi paikalla oli hyviä kavereita, jotka pitivät huolta.
   Vaikeuksista huolimatta elämä kuitenkin voittaa.
   – Onneksi olen kulkenut myös näiden vaikeiden rastipisteiden läpi, Marjomaa toteaa.

Kolme kivaa:
• Keskiajalla uskonto vaikutti vahvasti kartoitukseen. Silloin kristittyjen pyhin kaupunki Jerusalem sijoitettiin kartan keskelle.
• Maanmittaus sai Suomessa alkunsa vuonna 1633, kun Olof Gangius sai Ruotsin kuninkaalta määräyksen lähteä maanmittaajaksi Suomeen.
• Maapallon ympärysmitta on 40 000 kilometriä ja sen massa 5,98×10^24 kilogrammaa.

Lähde: www.karttakaaro.fi

SANNA TURUNEN

Artikkeli on osa lehteä 38/2012