Mollaaminen ja rivot jutut synnyttävät seksuaalista pahoinvointia

14.11.12

Väestöliitossa työskentelevän seksologian johtavan asiantuntijan Tarja Santalahden mukaan seksuaalinen kaltoin kohtelu mielletään usein liian suppeasti raiskaukseksi tai muuksi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.
   – Kaltoinkohtelu on toisen osapuolen seksuaalioikeuksia loukkaavaa toimintaa ja käytöstä. Se on yksipuolista seksuaalista käyttäytymistä ja saattaa sisältää painostusta.
   – Kysymys voi olla raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan lisäksi homottelusta, huorittelusta, koskettelusta tai loukkaavista kaksimielisistä vitseistä, Santalahti määrittelee.
   Santalahti toteaa seksuaalisen kaltoinkohtelun olleen aiemmin vaiettu asia. Nykyään aihe on enemmän pinnalla.
   – On vihdoin alettu ymmärtää, että kysymys on asiasta, joka koskettaa hyvin monia lapsia, nuoria ja aikuisia jollakin tavalla. Väestöliiton selvityksen mukaan 11 prosenttia 8.-luokkalaista on kokenut intiimialueiden koskettelua tai seksiin pakottamista joko aikuisen tai toisen nuoren tekemänä. Luku on aika hätkähdyttävä.

Nuori ei ymmärrä
vaaraa

Santalahti muistuttaa, että lapsen ja nuoren riskiarviointikyky on erilainen kuin aikuisella, joka osaa arvioida huomattavasti paremmin syy ja seuraus -suhteita.
   – Lapsi ja nuori on keskeneräinen, vieras itselleenkin. Hän tarvitsee paljon suojelua.
   Santalahden mukaan nykyään monilla lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan suuri hyväksytyksi tulemisen ja miellyttämisen tarve.
   – Moni nuori on voimakkaan hämmennyksen vaiheessa. Tytöillä se on voimakkainta 12–13-vuotiaana, pojilla 13–15-vuotiaana. Tämän ikäiset nuoret tarvitsevat aikuista tuekseen. Asiakkaissani on paljon aikuisen nälkäisiä ja rajoistaan rikottuja nuoria. Jos lapsi ja nuori ei tunnista rajojaan, ne on helppo ylittää ja hän voi joutua seksuaalisesti kaltoinkohdelluksi.
   Santalahti korostaa lasten ja nuorten parissa työskentelevien ammatti-ihmisten vastuuta ja roolia seksuaalisen kaltoin kohtelun tunnistamisessa. Hänen mukaansa lapsilla ja nuorilla asiasta kertomisen kynnystä nostaa heille luodut ihannemallit.
   – Kasvatamme lapsemme usein niin, että pienten poikien pitää olla urheita ja tyttöjen kilttejä. Erityisen suuri riski on se, että pojat jättävät kertomatta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Pienikin poika voi kokea, että hänen tulee olla urhea ja vahva, on uskallettava ja pystyttävä laittamaan vastaan ja toimimaan viisaasti. Hän voi kokea uhriuden ja miehisyyden välistä ristiriitaa.
   – Taustalla voi olla myös homoseksuaaliksi leimautumisen pelkoa. Seksuaalisesti kaltoinkohdeltuja poikia on löytynyt etsivällä työllä. Heitä on ollut aikamoinen rypäs.
   Väestöliitto alkaakin tarjota rippikoulutyötä tekeville kirkon työntekijöille kaksipäiväistä koulutusta, joka antaa valmiuksia seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen auttamiseen.

Nimittely
yleistä

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Maire ”Mono” Kuoppala työskentelee verkkokeskustelijana useilla nuorten suosimilla nettifoorumeilla. Hänen mukaansa seksuaaliseen kaltoinkohteluun liittyviä asioita nousee keskusteluissa esiin varsin usein.
   – Useimmiten kysymys on homottelusta, huorittelusta ja muusta nimittelystä, joka on nuorilla tosi raakaa arkipäivää. Moni nimittelijä pitää tätä vain yleisenä läpänheittona, eikä ymmärrä mitä se voi tehdä toiselle.
   Verkkokeskustelija on huomannut, että netissä on helppo huudella vielä törkeämmin ja suoremmin.
   – Näin tehdään varsinkin anonyymisti, mutta kirjautuneenakin siellä ollaan paljon raaempia kuin kasvotusten. Toisaalta on hyvä muistaa, että nuoret ovat myös toistensa tukena, apuna ja lohtuna netissä.
   Kuoppala korostaa vastuuta.
   – Esimerkiksi verkossa jotkut aikuiset pyrkivät manipuloimaan tai lähentelemään nuoria seksuaalisesti. Tällaisessa toiminnassa pitää olla nollatoleranssi.
   Samalla Kuoppala toteaa, että lasten ja nuorten on tärkeä pohtia omaa toimintaansa.
   – Heillä ei välttämättä ole ikänsä takia ymmärrystä siitä, millaista viestiä määrätynlainen vaatetus tai muu voi antaa. Vanhempien on hyvä keskustella tällaisista asioista lastensa kanssa.
   Kuoppalan mukaan vaarana on toisaalta se, että tavallinen ja normaali läheisyys halutaan tulkita väärin.
   – On hyvä tiedostaa, mikä on normaalia hyvää kanssakäymistä. Ihmisellä on kaipuu olla toista lähellä. Siihen liittyy esimerkiksi halaaminen ja olkapäälle taputtaminen. Tällaisia asioita ei pidä vähentää tai lopettaa leimautumisen tai väärinkäsitysten pelossa.

Ihmisen
arvo

– Omassa työssäni nuorten seksuaalinen pahoinvointi näyttäytyy heidän kipuilunaan sen ristiriidan kanssa, minkälaista ihmiskuvaa media syöttää ja minkälaisina he haluaisivat oikeasti tulla nähdyiksi ja kohdatuiksi, Karjasillan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jenni Koskenkorva sanoo.
   Hän kertoo törmänneensä omassa työssään lähes kaikkiin seksuaalisen kaltoinkohtelun muotoihin.
   Koskenkorvan mukaan suurin ristiriita nuorten mielissä syntyy sen suhteen, miten he mieltävät rakkauden ja millaisena nykymaailma sen heille usein tarjoilee.
   – Välillä tuntuu, että nykymaailmassa toiset ihmiset halutaan muuttaa käyttötavaraksi, jolla on arvoa vain, jos siitä itse hyötyy jotenkin. Itsekkyyden ja välinpitämättömyyden määrä tuntuu välillä lähes pohjattomalta.
   – Omassa työssäni pyrin jatkuvasti uimaan asiassa vastavirtaan. Haluan välittää nuorille viestiä siitä, että rakkaus on ennen kaikkea turvallista luottamusta, oman edun ylittävää toisen parhaan ajattelua, epäitsekkäitä tekoja ja ehdoitta välittämistä.
   Koskenkorva toteaa, että toista ihmistä ei kukaan pysty muuttamaan, mutta itseään voi muuttaa.
   – Peiliin katsomisen jalo taito on ainut edellytys omien rajojen ja tarpeiden löytymiselle. Ja sen löytämiselle, että haluaa rakkaudelta ja omalta seksuaalisuudeltaan enemmän kuin kertakäyttöä. Ettei oikealle rakkaudelle voi koskaan laittaa hintaa. Että on itse, myös seksuaalisena yksilönä, mittaamattoman arvokas. Ja jonka ainutlaatuisuutta kenelläkään ei ole oikeutta tuomita tai arvostella.

Ylikorostunut
seksuaalisuus

Koskenkorvan mukaan seksuaalisuus on tässä ajassa niin ylikorostunutta, ettei sitä välttämättä edes huomaa arjen tasolla.
   – Huomatakseen ylikorostumisen on todella pysähdyttävä kuuntelemaan nuorten viestejä, jotka on usein piilotettu rivienväleihin. Suuri enemmistö nykynuorisosta suhtautuu kriittisesti ympäröivään yhteiskuntaan ja maailmaan. He kyseenalaistavat nykyajan moraaliarvoja ja nojaavat varsin perinteisiin arvoihin ja käsityksiin, vaikkei sitä aina uskoisikaan.
   Koskenkorvan mukaan nuorilla on tarve palata johonkin sellaiseen, missä toisen ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittava käytös olisi taas itseisarvo.
   – Kuten suurimmalla osalla meistä aikuisistakin, nuorilla on tarve tulla arvostetuiksi ja hyväksytyiksi ihan omana itsenään. Hartain toiveeni olisi, että mahdollisimman moni aikuinen kohtaisi nuoret tällä tavalla. Ainut este epäkohtien korjaamiselle tuntuu olevan se, ettei oikein kukaan tiedä, miten rattaan saisi kääntymään ja mistä jaksaisi aloittaa. Jeesus jätti mielestäni täydellisen vastauksen: rakastakaa toisianne.

”Koulumatkalla kolme poikaa alkoi lääppiä ja iski tisseihin kiinni. Häpesin, vaikken ite voinut tilanteelle mitään. Pääsin tilanteesta, kun poikien bussi tuli paikalle. En ymmärrä miks aikuiset ei puutu vaikka näkee vierestä. Aikuisten välinpitämättömyys loukkaa.” 16-v. tytön kommentti

”Ei oo kiva ko aina haukutaan homoksi.”
15-v. pojan kommentti

”Poikaystäväni kaveri näki meidät kaupungilla. Hän morjesti ja sanoi että jätkä on kaupungilla huoraamassa. Luulin pitkään että kaikki ihmiset ajattelivat minun olevan huora, missä olinkaan tai liikuinkaan. Sain kuulla koulussa huorittelua ihmisiltä, joiden kanssa en koskaan ollut vaihtanut sanaakaan. Kävin lopulta kertomassa luokanvalvojalleni asiasta, kerättyäni rohkeutta. Hän totesi, että ´ne varmaan vaan haukkuu siksi koska olet nätti tyttö´, asia jäi siihen. Ysillä, maineeni ollessa todella huono parin vuoden huorittelun jälkeen, pahin pilkkaaja tuli luokseni perjantai-illalla kaupungilla. Hän pyysi anteeksi. Se ei kuitenkaan enää poistanut kokemaani kärsimystä eikä se poistanut haavojani.”
Nuoren naisen kommentti

Lainaukset nuorten nettikeskusteluista

JUHANA UNKURI

Artikkeli on osa lehteä 38/2012