Maya Nepalin Anne Sorvari

Nepalin lapsille parempi elämä

7.11.12

Maya Nepal on vapaaehtoisjärjestö, joka ylläpitää lastenkotia Bhaktapurissa, Nepalin pääkaupungin Kathmandun lähistöllä. Yhdistys tukee myös viiden kotona asuvan, ja viiden omillaan asuvan lapsen ja nuoren koulunkäyntiä.
   – Tulevaisuudessa olisi tarkoitus kohdistaa resursseja myös aikuisiin naisiin, heidän työllistämiseensä ja koulutukseensa, kertoo Maya Nepal -järjestössä mukana oleva oululainen Juhani Pelkonen.

Yhteistyöllä
toiminta käyntiin

Kaikki alkoi, kun nepalilaisessa lastenkodissa vuonna 2005 vapaaehtoistyössä olleet Johanna Mikkonen ja Ulla Liukkonen saivat ikäväkseen todeta lasten elävän huonoissa oloissa.
   – Samassa lastenkodissa vapaaehtoistyöntekijänä toiminut nepalilainen Bikash Khatri oli jo ennen suomalaisten saapumista vedonnut lukuisiin paikallisiin viranomaisiin ja kansalaisjärjestöihin, jotta nämä puuttuisivat lastenkodin oloihin.
   – Korruptoituneessa ja sisällissodan runtelemassa maassa avunpyyntöihin ei vastattu, toteaa Juhani Pelkonen.
   Hän kertoo, että nepalilainen Bikash onnistui ulkomaalaisten ystäviensä avulla keräämään rahaa, joilla hän perusti australialaisrahoitteisen Meg’s Children Home:n, jonne suurin osa lapsista pelastettiin.
   – Byrokraattisista syistä osa lapsista jäi kuitenkin korruption ja väkivallan uhreiksi, Pelkonen sanoo.
   Ajatus Maya Nepalin perustamisesta syntyi seuraavana vuonna Johanna Mikkosen toisella visiitillä Nepaliin. Loputkin lapset haluttiin saada turvaan.
   – Maya Nepal ry rekisteröitiin keväällä 2007. Meg’s Children Home:n rinnalle perustettiin Maya Nepal -koti, jonne on kotiutunut pikkuhiljaa lapsia eri tavoin haavoittavista olosuhteista, Pelkonen kertoo.

Seurakunnat
arvokas apu

Maya Nepal kerää varoja muun muassa jäsenmaksuilla, kuukausilahjoituksilla sekä järjestämällä konsertteja.
   – Opiskelen musiikinopettajaksi, joten konserttien järjestäminen on minulle itselleni mieluinen ja luonteva tapa osallistua varainkeruuseen, Pelkonen toteaa.
   Hän iloitsee siitä, että seurakunnalta on saatu käyttöön tiloja, ja jopa emäntä paikalle konsertti-iltoihin.
   – Tänä vuonna Tuiran seurakunta osallistui myös järjestelykulujen kattamiseen. Suhteet seurakunnan työntekijöihin ovat olleet kullanarvoisia, Pelkonen kiittelee.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 37/2012