Nuorten retriitti vielä harvinaisuus

7.11.12

Oulujoella on huomattu, että suoritusyhteiskunnassa nuoret kaipaavat aikuisten tavoin hiljaisuutta ja rauhoittumista elämäänsä.

Oulujoen seurakunta tekee harvinaislaatuista nuorisotyötä järjestämällä nuorille hiljaisuuden viikonloppuja. Pelkästään nuorille tarkoitettuja retriittejä on pidetty jo useamman vuoden ajan ja osallistujia on riittänyt ilman isompaa mainostusta, nuorisotyönohjaaja Sari Meriläinen kertoo.
   Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtaja Sirkka-Liisa Raunio tietää, että nuorten retriittejä järjestetään Oulun lisäksi ainakin muutamissa Turun seurakunnissa, mutta muutoin hänelle ei ole kantautunut tietoja säännöllisistä nuorisotyön retriiteistä.
   Esimerkiksi monien tuntemasta Heponiemen retriittikeskuksesta Karjanlohjalta todetaan, että heidän retriiteissään ei ole ollut alle kaksikymppisiä.
   Oulujoella nuorten hiljaisuuden viikonloppuihin on osallistunut pääosin lukioikäisiä. Rauhoittuminen kiinnostaa myös poikia.

Lepoa
koeviikon jälkeen

Meriläisen mukaan nuorten retriitin ohjelma ei juurikaan poikkea muista, aikuisille tarkoitetuista retriiteistä.
   – Nuoria ei saa hereille aamurukoukseen. Siinä ehkä olennaisin ero. Nuoret haluavat nukkua pitkään, Meriläinen nauraa.
   Sirkka-Liisa Raunio ja Meriläinen ovat samaa mieltä siitä, että nuorten retriittien järjestämisen esteenä saattavat olla tosiasiassa nuorisotyöntekijöiden omat asenteet: tietty sapluuna, jolla nuorisotyötä tehdään.
   – Ehkä liian voimakkaana on ajatus, että nuorisotyössä on oltava toimintaa ja tekemistä, Sari Meriläinen pohtii.
   – Oulujoen nuorten retriittien suosio on ollut opetuksen paikka itsellenikin. Nuoret kaipaavat lepoa ja ”suorittamattomuutta” omaan elämäänsä. Me olemme järjestäneet hiljaisuuden viikonloppuja koeviikkojen ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen, hän kertoo.
   Sirkka-Liisa Raunio toteaa, että kirkon nuorisotyöntekijät eivät ole hakeutuneet kovin ahkerasti retriittiohjaajien koulutukseen.

Hiljaisuutta kaipaavia
ei saisi menettää muualle

Raunio haluaa herätellä seurakuntia retriittien järjestämiseen nuorille. Hänen mukaansa nykynuoret ovat kiinnostuneita henkisyydestä ja hengellisyydestä. Tämä näkyy esimerkiksi innostuksena joogaan.
   – Jos seurakunnat eivät ohjaa nuoria kristillisen meditaation äärelle esimerkiksi juuri retriitteihin, nuoret etsivät toivomaansa hengellisyyttä muualta.
   – Meillä pitää olla kirkossa silmät auki. Emme saa menettää niitä, jotka kaipaavat hengellisyyttä, jota ei sanoiteta tarkasti. Tästähän hiljaisuuden viljelyssä on paljolti kysymys, Raunio puhuu.

Hiljaisuutta lisää nuorten
kanssa olemiseen

Retriiteissä on perinteisesti mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin ohjaajien kanssa. Meriläinen kertoo, että nuorilla on selvä tarve juttutuokioihin.
   – Puhumisen tarvetta oli jopa niin paljon, että jäin miettimään, tarjoammeko muussa nuorisotyössä riittävästi mahdollisuuksia rauhalliseen keskusteluun. Olen tuntenut retriiteissä kohdanneeni nuoria kunnolla.
   Hyvät kokemukset nuorten retriiteistä ovat saaneet Oulujoen nuorisotyöntekijät pohtimaan, miten hiljaisuutta voitaisiin viljellä nykyistä enemmän myös muussa nuorisotyössä.

”Nuorille annettava mahdollisuus kokeilla hiljaisuutta”

Oulujokiset lukiolaiset Anni Pesonen ja Jenni Pirttikoski osallistuivat tänä syksynä nuorten retriittiin. Annille kokemus viikonlopun kestävästä hiljaisuudesta ei ollut uusi, sillä hän oli jo toista kertaa retriitissä.
   Anni kertoo vielä vuosi sitten empineensä, pystyykö hiljaisuuteen, koska kuuntelee niin paljon musiikkia.
   – Mutta hiljaa oleminen olikin aivan luonnollista. Voisin jopa ajatella viikonloppua pitempiä retriittejä, hän pohtii.
   Jenni lähti tämän syksyn retriittiin Annin innostamana.
   – Aivan järkyttävästi pelotti ensi alkuun, osaanko olla hiljaa. Olen todella puhelias välillä, Jenni myöntää.
   Aivan täydellisesti ”yhteinen” hiljaisuus ei tytöillä onnistunutkaan, sillä vierekkäin istuminen retriitissä sai Jennin puhumaan Annille.
   Jenni haluaakin mennä uudestaan retriittiin, sillä ainakin kotona hiljaa oleminen on helppoa.
   Annin ja Jennin mielestä nuorille on hyvä järjestää omia retriittejä. Kynnys lähteä on matalampi, kun tietää, että viikonloppu kerää muitakin nuoria paikalle.
   Annin mukaan nuorisotyöhön on tarpeellista kuulua myös hiljaisuutta.
   – Nuorille pitää antaa mahdollisuus kokeilla hiljaisuutta ja myös rohkaista siihen. Kaikki mikä tasapainottaa elämää, on tervetullutta, Anni korostaa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 37/2012