Pääkirjoitus

20.11.12

Pääkirjoitus

Kohtaamiset ovat ryhmäjakoa tärkeämpiä

Perheistä puhuttaessa valtaosalla tulee varmasti ensimmäisenä mieleen perinteinen ydinperhe: äiti, isä ja lapset. Suomessa tämä ei kuitenkaan ole yleisin perhemalli. Tilastokeskuksen mukaan jälkikasvua sisältäviä ydin- tai yksinhuoltajaperheitä enemmän maassa on ilman lapsia eläviä pariskuntia. Lapsettomia pariskuntia on 1,4 miljoonaa, lapsia löytyy 1,3 miljoonasta kodista.
   Toki osa lapsettomista pariskunnista on nuoria, jotka eivät ole vielä päässeet perheenperustamisen vauhtiin, ja osa on niin sanotusti jo toisella tai jopa kolmannella kierroksella olevia, joilla on ehkä aikuisia lapsia. Mutta nämäkään seikat eivät poista sitä tosiasiaa, että seurakunnissa lapsettomat pariskunnat ryhmänä eivät näy ollenkaan.
   Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola ja Kirkkohallituksen aikuistoiminnasta vastaava työalasihteeri Marja Pesonen tunnistavat ongelman. Sivun kolme jutussamme Pesonen kiteyttää ajatuksen lauseeseen: Nyt kaikkea markkinoidaan kaikille, mutta kaikki toiminta ei sovi kaikille.
   Mikä sitten olisi lapsettomien pariskuntien ominta toimintaa? Osa heistä varmaan haluaisi jotain niin sanotusti korvamerkittyä toimintaa, mutta moni varmasti osallistuu ihan mielellään kaikille tarkoitettuun seurakunnan toimintaan: jumalanpalveluksiin, erilaisiin harrastuspiireihin, konsertteihin ja esimerkiksi miesten ja naisten tapahtumiin kaipaamatta mitään ”omaa juttua”.
   Toki toimintaa pitää aina kehittää, ja kuunnella, millaisia toiveita seurakuntalaisilla on. Siksi onkin elintärkeää, että ihmisillä säilyisi jonkinlainen tuntuma seurakuntaan. Kun seurakunnissa on matala kynnys ja luontevia tilaisuuksia kohdata – myös keskellä arkea – on helpompi kertoa, mikä mietityttää ja mitä toivoo.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 39/2012