Päivi Räsäsen vastine: ”Ihmisarvon ja elämän puolesta”

28.11.12

Postia

Vastine: ”Ihmisarvon ja elämän puolesta”

Rebekka Naatus esitti 15.11. Aatoksia-kolumnissa, että ajoin kirkolliskokouksen puheessani ”itselleni” tärkeitä asioita.
   Nostin puheessani esiin kolme aihetta, joissa niin valtiolle kuin kirkolle lankeaa haaste puolustaa ihmisarvoa. Toivon, että elämän ja ihmisarvon puolustaminen olisivat kaikille kirkon jäsenille, myös Naatukselle, tärkeitä asioita.
   Pääministeri Kataisen hallitusohjelman tavoitteena on vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja selvittää tarve myöhäisimmän viikkorajan muutokseen sekä terveydenhuollon henkilöstön oikeuteen eettisin perustein kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta. Nämä kohdat ovat hallitusohjelmassa kristillisdemokraattien aloitteesta, mutta ne ovat silti hallituksen linjauksia.
   Abortista ei pidä vaieta, mutta siitä puhuttaessa tarvitaan ennen muuta kuoleman rajan ylittävää anteeksiantamisen ja armon sanomaa. Tässä kirkolla on etuoikeus rohkeasti pitää esillä lain ja evankeliumin sanomaa ja samalla puolustaa jokaisen Jumalan kuvaksi luodun elämää.
   Puhuin siitä, että sikiöseulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole varauksetta tervetulleita keskuuteemme. Entinen vihreiden kansanedustaja, itsekin vammainen Kalle Könkkölä on todennut: ”Seulontoihin sisältyvä viesti loukkaa syvästi jo syntyneitä vammaisia. Kerrannaisvaikutukset ovat selvät ja ne heijastuvat niin nuorempien kuin vanhempienkin vammaisten elämään. Jokainen ymmärtää sen, että jos savolaisuus olisi niin kauheata, että savolaiset täytyy abortoida, niin silloin savolaisista ei erityisemmin pidettäisi.”
   Terveydenhuoltohenkilöstön vakaumuksen suoja ei sekään ole yksityisajatteluani. Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.
   Raskaus voidaan keskeyttää vammaisuuden perusteella 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden kohdalla ehdoton raja on 20 viikkoa. En löydä perustetta, että voitaisiin puhua yhdenvertaisuudesta tai perusoikeuksien kunnioittamisesta, kun 24 raskausviikkoa nuorempia keskosia pelastetaan tehohoidolla ja vammaisen on kuoltava.
   On tosiasia, ei mielipide, että eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista vaan potilaan elämän lopettamista esimerkiksi myrkkyruiskeella. Eutanasialailla viestittäisiin vammaisten ja sairaiden elämän arvottomuutta. Piispa Häkkinen on todennut: ”Sairaan surmaaminen olisi ihmisyyden haaksirikko.” Piispa Riekkinen puolestaan totesi huhtikuussa ”Jos elämä pistetään poikki sen takia, että olet niin vanha tai kärsit niin paljon, sehän on murha”.
   Toisin kuin Naatus väittää, mielestäni syömälakossa olevia afgaanimiehiä tulee auttaa ja näin on myös tehty. Olen tyytyväinen, että miehet päätyivät lopettamaan keskustelumme jälkeen nälkälakon. Miehillä on täysi vapaus ja oikeus osoittaa mieltään haluamallaan tavalla. Iloitsen kuitenkin siitä, että se ei tapahdu nälkälakolla, sillä se vaaransi heidän oman terveytensä ja oli samalla vaarallinen viesti muille turvapaikanhakijoille.
   Viranomaiset ovat koko ajan tukeneet miehiä tarjoamalla terveyspalveluita, majoitusta ja ravintoa vastaanottokeskuksessa sekä neuvontaa heidän oikeuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä tuki jatkuu heidän odottaessaan hallinto-oikeuden päätöstä. On hienoa, että heillä on myös ystäviä ja tukijoita. Toivottavasti nämä ihmissuhteet jatkuvat edelleen.

PÄIVI RÄSÄNEN

Artikkeli on osa lehteä 40/2012