Pelasta maailma -sarja

20.11.12

”Mielestäni on tärkeää auttaa kaikkea elollista, olivat ne sitten lähellä tai kaukana. Jokaiselle löytyy auttamisen kohde ja minun kohteeni ovat kodittomat koirat eli rescue-koirat.
   Suomessa ei ole muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta varsinaista kulkukoirailmiötä, mutta esimerkiksi Espanjassa ongelma on valtava.
   Reilu vuosi sitten otin itselleni kodittoman koiran Espanjasta. En nähnyt rotukoiraa vaihtoehtona, sillä koiria on vailla kotia maailma väärällään: miksi en antaisi kotia yhdelle niistä?
   Espanjassa koirien huono asema on mahdollistunut kulttuurisella vääristymällä, joka ei anna eläimille juurikaan arvoa. Koira saatetaan ostaa pentuna ja kun se kasvaa liian isoksi, se potkaistaan pellolle vaikka liikkuvasta autosta.
   Ongelma koskee niin perhekoiria kuin metsästyskoiriakin. Espanjassa on sanonta galgo-rotuisista koirista: ”Mitä parempi metsästyskoira on ollut, sitä kivuliaammin sen on kuoltava.” Niitä hukutetaan, poltetaan elävältä, jätetään kitumaan tai hirtetään, ja tämä on käytäntö, ei marginaalitoimintaa.
   Tällä hetkellä minulla on kaksi koiraa Espanjasta ja niiden kautta olen löytänyt upeita ihmisiä, jotka jakavat yhteisen innostuksen koirien auttamista kohtaan.
   Kun pohdin keskustelupalstalla vaatetusta palelevalle Lola-koiralleni, täysin tuntematon ihminen lähetti Lolalle pienen villapaidan postissa!
   Suuri ponnistus on ollut valtakunnallinen rescue-koiratapahtuma. Sen nimi on Löytöeläinlauantai ja tänä vuonna sitä vietettiin 1. syyskuuta Helsingissä ja Oulun Lammassaaressa. Jatkoa seuraa ensi vuonna. Suunnitteilla on myös esimerkiksi taidehuutokauppa kodittomien koirien hyväksi. Valitettavasti myös negatiivista palautetta tulee. Koiria on haluttu auttaa väärin keinoin ja niitä on tuotu Suomeen laittomasti. Mädät omenat edesauttavat ennakkoluulojen syntymistä.
   Mikäli haluaa tarjota kodin kodittomalle ulkomaalaiselle koiralle, paras keino on tehdä se rekisteröidyn yhdistyksen kautta. Tällöin toiminta on valvottua ja saapuminen Suomeen sujuu määräysten mukaisesti. Yhdistys myös seuraa adoptoidun koiran sopeutumista uuteen perheeseensä.
   Aina on niitä, jotka kritisoivat toisten toimia, mutta eivät kuitenkaan itse tee mitään minkään asian hyväksi. Kun ihminen viimein tajuaa, että kipua ja pelkoa tuntevat ihmisten lisäksi myös muut, ollaan menossa kohti parempaa. Sitä päivää odotellessa toimi, sillä sinua tarvitaan!”

MARIA-MELINA VÄYRYNEN

Artikkeli on osa lehteä 39/2012