Aarre Tervonen täytti kunniakkaat 103 vuotta.(Kuva: Pekka Helin)

Sodassa ihminen on pieni

7.11.12

– Pistelehän menemään, kehottaa 103-vuotias syntymäpäiväsankari Aarre Tervonen. Hän osoittaa kakkua, joka on leivottu juhlapäivän kunniaksi.
   Oulun sotainvalidien veljeskodin pöydän ääreen on kokoontunut neljä sukupolvea Tervosia, muita sukulaisia ja muutama veljeskodin asukas. Syntymäpäiväsankari puhkeaa hymyyn katsellessaan nuorinta Tervosta, puolitoistavuotiasta Mikaelia.
   Tervonen on lasten ystävä. Hän oli asentajana töissä Oulun sähkölaitoksella ja sai käyttöönsä tikapuilla varustetun maastoauton. Reitin varrella asuva Tervosen veljenpoika Matti halusi vimmatusti auton kyytiin, mutta se ei ollut mahdollista. Jos kyytiin ei päässyt, seurasi hirveä huuto. Tervonen vaihtoi reittiä kenties siksi, että ei tahtonut särkeä lapsen sydäntä.
   Kun Tervosen veli kuoli, Aarresta tuli Matillekin varaisä. Tervosella itsellään on vain yksi lapsi, tytär Kaija Okkonen, jolla on neljä lasta ja kymmenen lastenlasta.

Sota ylitse
muiden

Syntymäpäiväsankari on hiukan väsynyt, mutta kertoo kuitenkin elämästään.
Sota kohoaa hänen muistoistaan ylitse muiden. Hän taisteli kaikissa kolmessa Suomen sodassa.
   – Ensin piti ajaa venäläiset pois ja sitten saksalaiset, Tervonen summaa.
   Jatkosodassa hän osallistui Tali-Ihantalan taisteluun tykistön viestissä. Hän piti huolta, että kaikki tarvitsevat saivat puhelimia käyttöönsä.
   – Ei se ollut hirveän raskasta, ei ainakaan meidän kohdalla. Olimme liikkeellä silloin, kun oli rauhallista.
   Sota opetti Tervosta.
   – Ihminen on pieni sotareissulla, hän sanoo pala kurkussaan. Kyyneleet näyttävät olevan lähellä.

Vihittiin
tuomiokirkon kryptassa

Tervosen tytär Kaija Okkonen kertoo, että naimisiin Tervonen ehti jo ennen sotareissujaan.
   – Isä ja äiti vihittiin Oulun tuomiokirkon kryptassa ylimääräisten kertausharjoitusten aikana vuonna 1939. He kävivät leetakahveilla kaveriensa kanssa. Hääyöksi isä meni nukkumaan Raatin näyttämölle, johon oli majoitettu asepalvelukseen kutsuttuja, Okkonen selvittää.
   Raatin näyttämö tunnetaan nykyään NMKY:n talona. Se on rakas rakennus monille oululaisille.
   Kaija Okkonen esittelee kuvaa, jossa Tervonen on ikuistettuna tulevan vaimonsa kanssa Pattijoen junapysäkillä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun vävyehdokas on päässyt tyttären kotiin. Vanhemmat pitivät huolta, että nuorella parilla ei ollut liikaa yhteistä aikaa.
   – Äiti haettiin kesken kaiken aitasta muka hakemaan joesta vettä, tytär Kaija naurahtaa.

Muut ovat
kloppeja

Tervosen yksi rakkaimmista kiintymyksen kohteista on Kitkan rannalla sijaitseva kesämökki. Tytär huomauttaa, että isä tahtoo sinne vieläkin.
   – Vielä vuosi sitten käytiin päiväseltään Kitkalla. Hän näki sinne rakennetun uuden kesämökin. Mökille ei ole teitä eikä sinne tule vesi eikä sähkö, tytär selostaa.
   – Käyn siellä istumassa ja katselemassa. On vaikea kulkea, kun siellä ei ole pikitietä, 103-vuotias huomauttaa.
   Tervonen on veljeskodin vanhin asukas. Toiseksi vanhimmilla on mittarissa 96 vuotta.
   – Kyllähän nuo ovat poikasia melkein kaikki, 103-vuotias sanoo.
   Tytär kertoo, että vanhalla miehellä on murhe, kun kavereita ei enää ole. He ovat kaikki kuolleet.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 37/2012