Aatoksia-kolumni

4.12.12

Aatoksia-kolumni

Itsenäisyyspäivän todellisuus

Itsenäisyydestä tulee ensimmäisenä mieleen oma päätösvalta, toisista riippumattomuus ja kyky päättää asioista itsenäisesti. Toisaalta taas itsenäisyyspäivää miettiessä ensimmäinen ajatus on monella tietysti tutut Linnan juhlat.
   Melkein sata vuotta sitten suomalaiset voittivat menestyksekkäästi tämän itsenäisyyden ja päätösvallan itselleen. Näin nuorena sitä ei usein tule ajatelleeksi, että itsenäisyys ei ole aina ollut itsestäänselvyys ja että sen vuoksi on oikeasti jouduttu taistelemaan. Ympärillä pyörivän median keskittyessä itsenäisyyspäivän juhlien upeimpaan mekkoon herää kysymys, että mihin tämä päivä oikein keskittyykään. Ei selvästi ainakaan olennaiseen.
   Itsenäisyyspäivän vastaanotto tuntuu olevan nykyään koko päivän kohokohta. Kansa maksaa mediakasvojen juhlat ja seuraa rahojensa tuhlausta television äärellä istuen, kun taas samaan aikaan Presidentinlinnan vieraat jonottavat kameroiden eteen tullakseen arvioitaviksi ja tuomittaviksi.
   Kotikatsomoissa istutaan tuntikausia katsellen vieraiden kättelyä ja muiden juhlimista, jokaista yksityiskohtaa kommentoiden. Jos yksilön asu ei miellytä tai jos tekee inhimillisen virheen, esimerkiksi unohtaa tervehtiä, tapahtuneesta pauhataan varmasti päivätolkulla iltapäivälehtien räiskyvillä otsikoilla.
   Emmehän toki unohda, että myös jumalanpalvelus ja sotilasparaati ovat televisioituja, ja Tuntematon sotilas on tietysti katsottava. Suomalaisten käsitys juhlimisesta on siis vakavamielistä köllöttelyä vastaanottimen luona.
   Ehkä alakuloisuus johtunee siitä, että itsenäisyyspäivä on vapaapäivä ja sitä edeltävänä iltana on sitten juhlittu kunnolla janoisen suomalaisen tapaan. Tai kenties vain todellakin olemme niin passiivista kansaa, kuin muulle maailmalle annetaan olettaa.
   Toivon, että juhlaperinteemme saisi uuden säväyksen. Itsenäisyyttä tulisi juhlia kunnolla, siitä tulisi olla ylpeä ja kiitollinen. Itsenäisyyspäivää ei siis tulisi juhlia vain television välityksellä. Kenties jopa sinne Linnan juhlien eliittiin voisi muutaman rahvaan sekoittaa mukaan?
   Ihmisten tietoon, ja varsinkin tulevan sukupolven, tulisi tuoda itsenäisyyspäivän todellinen merkitys. Ehkä saamme kaivettua päivän alkuperäisen tarkoituksen ja juhlatunnelman jostain sieltä kaiken tietämättömyyden ja median hälyn seasta.

ERIKA SUUA

Artikkeli on osa lehteä 41/2012