Apostolien teoissa kerrotaan

Alkukristityt jakoivat omaisuuttaan

19.12.12

Olivatko alkukristityt kommunisteja, kuten joskus väitetään? Evankelista Luukkaan kirjoittamassa Apostolien teoissa kerrotaan, että Jerusalemin kristityille kaikki oli yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa ja jakoivat rahat sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
   Köyhyyteen ja vähävaraisuuteen Raamatussa perehtynyt teologian tohtori Sakari Häkkinen toteaa, että käsite alkuseurakunta on hiukan harhaanjohtava, sillä varhaisia Kristuksen seuraajien yhteisöjä oli muuallakin kuin Jerusalemissa, ainakin Galileassa.
   Galileassa kristityt jakoivat Häkkisen mukaan omaisuutta, mutta kenties vain pakosta.
   Köyhät pienviljelijät, vuokraviljelijät ja muut vähäosaiset yksinkertaisesti pysyivät hengissä vain omaisuuttaan jakamalla.
   Omaisuuden yhteys ei kuitenkaan toteutunut Galileassa täydellisesti. Alkukristityt pikemminkin lainasivat ja auttoivat toisiaan. On kuitenkin mahdollista, että omaisuus on joskus jaettu kokonaan.

Yhteisjaosta
oli luovuttava

– Jerusalemin yhteisössä omaisuutta on voitu jakaa osin samasta syystä: köyhyydestä. Jotkut tutkijat ovat myös arvelleet, että osa Jeesuksen seuraajista muutti Jerusalemiin odottamaan Herransa toista tulemista, Häkkinen selvittää.
   – Heidän mahdollisuutensa ansaita elantonsa Jerusalemissa oli vähäinen, joten omaisuus oli pakko jakaa, jotta kaikki selviytyisivät.
   – Yhteisjaosta ei voitu luopua, koska se oli köyhien selviytymistaistelua.
   Tutkijat, jotka uskovat Jerusalemin seurakunnan jäsenten jakaneen omaisuutensa odottaessaan Jeesuksen takaisintulemista, väittävät, että kun Herran pikainen paluu ei toteutunutkaan, monet uskovat palasivat työhönsä ja perheensä pariin.
   Tällöin omaisuuden jakaminen ei ollut enää yksinkertaista.

Alkukirkkoa
on idealisoitu

Häkkinen otaksuu, että kaikki uskovat eivät suinkaan halunneet luopua omaisuudestaan, kuten Luukas väittää. Luukkaan kuvaus alkuseurakunnasta ja sen yhteisjaon onnesta ja auvosta on Häkkisen mukaan kaunisteltu.
   Luukas kuvaa Jerusalemin seurakuntaa hyvin sävyisänä ja nopeasti kasvavana yhteisönä. Apostolien tekojen ja apostoli Paavalin kirjeiden vertailu osoittaa kuitenkin, että Luukkaan tekstissä on annettu Paavalin toiminnasta selvästi sävyisämpi kuva kuin minkä saa Paavalin omista, varhaisemmista kirjeistä.
   – Tästä voi päätellä, että Luukas kirjoittaa Jerusalemin seurakunnasta ihanteellisesti. Emme kuitenkaan tiedä, kuinka paljon Luukas idealisoi ja minkälaista elämä ensimmäisissä kristillisissä yhteisöissä oikeasti oli.
   – Luukas kirjoitti Apostolien teot aikaisintaan ensimmäisen vuosisadan lopussa. Jeesuksen seuraajien yhteisöjen syntymisestä ja omaisuuden yhteisjaosta oli kulunut 50–60 vuotta. Kuvaus ei edes pyri olemaan tarkkaa historiallista kuvausta. Se on saarnaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa kuulijan asenteisiin, Häkkinen kertoo.
   Luukas kirjoittaa Apostolien teoissa todennäköisesti kohtuullisen varakkaalle yhteisölle. Siksi hän vaatii ehdottomasti rikkaita luopumaan omaisuudestaan ja tuomitsee heidät kovin sanankääntein. Saman hän tekee evankeliumissaan.
   – Luukkaan pyrkimyksenä on saada lukijansa kantamaan suurempaa vastuuta keskuudessaan elävistä köyhistä, Häkkinen tulkitsee.

Köyhyys
oli ihanne

– Todennäköisesti köyhyydestä tuli kristittyjen ihanne melko varhain. Kristinuskon edeltäjässä, juutalaisuudessa, uskottiin, että Jumala on köyhien suojelija ja ainoa turva. Rikkaat tuomittiin varsinkin, jos he eivät auttaneet ja suojelleet köyhiä, Häkkinen toteaa.
   Köyhyys nähtiin myös Jeesuksen tietoisesti valitsemana elämäntapana ja siitä muodostui uskonnollisesti arvokas tapa elää. Ihanne auttoi köyhiä hyväksymään osansa.
   Onko yhteisjako näkynyt myöhemmässä kristinuskossa? Ovathan jotkut väittäneet, että kristittyjen pitäisi vieläkin jakaa omaisuuttaan. Historiassa on jopa esiintynyt kristillistä kommunismia.
   – Tämä on hieman liian suuri kysymys vastattavaksi. Oma kantani on, että kirkot olisivat voineet enemmänkin ammentaa siitä traditiosta, joka korostaa yhteistä hyvää.
   – Jeesuksen julistaman Jumalan valtakunnan keskeisenä ajatuksena oli, että vähäosaiset ja köyhät ovat samassa asemassa kuin muutkin, koska kaikki kuuluu varsinaisesti Jumalalle. Ihmiset vain jakavat hänen hyvyyttään.
   Häkkinen arvelee, että tällainen ajattelu helpottaisi maailman ruoka- ja köyhyysongelmaa.
   – Ihmisen on kuitenkin niin kovin vaikea luopua mistään, hän arvioi.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 43/2012