Apua on annettava epätäydellisessä maailmassa

19.12.12

Avun antaminen on aina riski ja perustuu luottamukseen, Suomen Lähetysseuran viestinnän johtaja Eeva Kemppi-Repo toteaa.

Viimeviikkoinen uutinen suomalaisten kehitysyhteistyöhön suuntaamien varojen käytön epäselvyyksistä saattoi horjuttaa kansalaisten joulumieltä. Ulkoministeriön virkamiehen mielestä varojen väärinkäytösten yhtenä syynä on suomalaisten liiallinen sinisilmäisyys paikallisia yhteistyökumppaneita kohtaan.
   Uutinen koski paljolti maahanmuuttajajärjestöjen kehitysapuhankkeita ja valtioiden välistä kehitysyhteistyötä, mutta avun perille menoa perätään usein myös lähetysjärjestöiltä, esimerkiksi Suomen Lähetysseuralta.
   Lähetysseura kerää parhaillaan varoja erityisellä joulukeräyksellä lukutaidon edistämiseen Aasiassa. Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien kolehdit menevät samaan kohteeseen.

Kaiken avun
on mentävä perille

Suomen Lähetysseuran viestinnän ja varainhankinnan osaston johtajan Eeva Kemppi-Revon mukaan Lähetysseuran ainoana tavoitteena on, että yhtään heille lahjoitettua rahaa ei mene väärään paikkaan.
   Lähetysseuran apu kanavoidaan perille useimmiten paikallisten yhteistyökirkkojen ja -järjestöjen kautta. Etiopialaisen kirkon kanssa yhteistyötä on tehty jo 50 vuoden ajan.
   Etiopian lisäksi Lähetysseura on toiminut pitkään myös monessa muussa maassa.
   Viimeviikkoiseen uutiseen viitaten Kemppi-Repo ei puhuisi vuosikymmenien ystävyyden jälkeen enää sinisilmäisyydestä paikallisia kumppaneita kohtaan.
   – Luottamuksemme yhteistyökirkkoihin perustuu pitkäaikaiseen tuntemiseen. Meillä on usein paikan päällä myös omia lähetystyöntekijöitä, jotka osaavat paikallisen kielen. Myös se varmistaa osaltaan, että pystymme valvomaan rahaliikennettä tarkasti.

Työtä tehdään
vaikeissa paikoissa

Vaikka jokaisen lähetystyölle annetun lahjoituksen on päädyttävä keräyskohteeseen, Eeva Kemppi-Repo haluaa muistuttaa, millaisissa olosuhteissa lähetystyötä – ja myös kehitysyhteistyötä – usein tehdään.
   – Työskentelemme maissa, joissa köyhyys saattaa olla valtavaa ja olosuhteet siksi vaikeita. Lähetystyö ylettyy myös maihin, joissa käydään sotaa, ja sen seurauksena hallinto voi olla olematonta.
   – Työhön tällaisissa olosuhteissa liittyy aina väistämättä riskejä. Tämä tarkoittaa, että myös lahjoitukseen voisi sanoa kuuluvan aina ripaus luottamusta ja samalla pientä riskinottoa.
   – Toinen mahdollisuus on, että avustustyötä ei tehdä. Se tarkoittaisi, että ihmiset jäisivät ilman apua. Täydellistä maailmaa emme saa koskaan.

Elämä muualla
on perin toisenlaista

Kemppi-Revon mukaan lähetystyötä on myös se, että yhdessä paikallisten ihmisten kanssa kehitetään hyvää hallintoa. Hallinto pitää sisällään juuri talousosaamisen ja johtamisen edistämistä, hän toteaa.
   Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikkö Maria Immonen väläyttää puolestaan erään faktan, joka liittyy osaltaan rahojen valvontaan avunsaajamaissa.
   – Meille suomalaisille rahaliikenteeseen kuuluvat kuitit ovat luonnollinen osa hyvää hallintoa. Ymmärrämmekö me siksi, mitä kuittien – aivan aiheellinen – perään kuuluttaminen tarkoittaa maissa, joissa ei ole juuri paperia, ja joissa asukkaat eivät välttämättä osaa kirjoittaa, hän herättelee ihmisiä ymmärtämään erilaisia olosuhteita maapallolla.
   Immonen korostaa silti, että vaikeat olosuhteet eivät ole perusta väärinkäytösten hyväksymiselle.

Auttaminen kuuluu
hyvään elämään

Immosen mukaan lähetysvarojen käyttöä valvotaan Suomessa tarkasti. Sen lisäksi, että Lähetysseuralla on oma tilintarkastus, useita kehitysapuhankkeita rahoittava ulkoministeriö tarkistaa säännöllisesti yhteistyökumppaninsa koko toiminnan.
   – Tänä syksynä ulkoministeriö valitsi Suomen toimintojemme lisäksi kohteeksi työmme Etiopiassa ja Nepalissa. Kaikkiaan tarkastus kesti kaksi kuukautta ja päättyi juuri, Immonen kertoo suururakasta.
   Lähetysseura on mukana noin 80 kehitysyhteistyöhankkeessa muun muassa Afrikassa ja Aasiassa.
   Immonen toteaa, että kansalaiskeräyksiin liittyvät – hieman parjatutkin hallintoon käytettävät keräyskulut – sisältävät paljolti rahaliikenteen valvontaan liittyviä menoja.
   Immonen toivoo, etteivät julkisuuteen tulleet otsikot rahankäytön epäselvyyksistä kehitys-
apuhankkeissa saa ihmisiä kääntämään selkää avun tarpeelle köyhissä maissa.
   – Meille kaikille tekee hyvää tehdä hyvää. Kun katse kiinnittyy itsestä toisiin ihmisiin, se hoitaa omaa oloamme. Auttaminen on sitä, että elää täyttä elämää, Immonen on kokenut.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 43/2012