Helena Paalanne(Kuva: Katja Kiiskinen)

Esiintymisellä on iso rooli papin työssä

4.12.12

Pappi tapaa seurakuntalaisia monenlaisissa tilaisuuksissa, joissa tarvitaan esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja. Siksi lokakuussa pidetyillä Papiston päivillä perehdyttiin esiintymistaidon saloihin.
   – Esiintymistä ei tulisi ajatella jonkinlaisena esittämisenä vaan vahvasti läsnä olemiseen perustuvana omana itsenä seurakunnan edessä olemisena, toteaa kouluttajana toiminut Pinja Hahtola.
   Hän korostaa kokonaisilmaisun merkitystä viestin välittämisessä. Puheen ei tule olla vain joukko sanoja toistensa perässä.
   – Se, että sanaton viestintä ja äänenkäyttö tukevat viestin, sanan, ajatuksen välittämistä kuulujoille, on avainasemassa. Tärkeää on, että puheesta välittyvät ajatukset sekä pienet ja suuret oivallukset, Hahtola sanoo.

Jännitys
kuuluu asiaan

Esiintymistä jännittäville Hahtolalla on huojentavaa sanottavaa.
   – Jännitys kuuluu aina jollakin tasolla muiden edessä olemiseen, vähintäänkin kyse on positiivisesta esiintymisvireydestä.
   Hänen mielestään esiintymistaidon harjoittelu on niin persoonasidonnaista, että siihen on vaikea antaa yleispäteviä ohjeita.
   – Oman esiintymistaidon kehittäminen on matka itseen. Hyvän pohjan kehittymiselle saa, kun oppii havainnoimaan itseään, omia vahvuuksiaan ja kehityskohtiaan, sekä omaa reagointiaan erilaisiin esiintymistilanteisiin.

Elämänkokemus
auttaa papin työssä

Yli-Iin seurakuntapiirin kappalainen Pertti Lahtinen oli kolmekymmentä vuotta armeijan palveluksessa ennen papiksi ryhtymistään. Pappina hän on toiminut nyt yksitoista vuotta.
   – Entisestä elämästä on ollut paljon hyötyä, sillä ihmisten kohtaaminen on tuttua ja heitä on helpompi lähestyä.
   Lahtinen toteaa, että jännitys esiintymistilanteissa auttaa keskittymään.
   – Pitää myös olla varma puheensa sisällöstä ja olla jotain sanottavaa.
   Lahtisen mukaan papin työtä tehdään oman persoonan kautta.
   – Ihmiset ovat oppineet tietämään, millainen tyyli kenelläkin on.

Kokemus tuo
varmuutta

Tuiran seurakunnan pastori Helena Paalanne on tehnyt papin työtä kahdeksan vuoden ajan. Hän kertoo, että aluksi esimerkiksi jumalanpalvelukset ja etenkin liturgiset laulut jännittivät.
   – Kokemus auttaa, enkä enää jännitä niin paljon.
   Paalanne kertoo valmistautuvansa etukäteen hyvin.
   – Mietin puheet tarkkaan. Käyn saarnan läpi ja puhun sen mielessäni ääneen.
   Paalanne jättää aina varaa myös spontaaniudelle, sillä yllättäviä tilanteita tulee vastaan lähes kaikissa tilaisuuksissa.
   – Kaikissa muissa tilaisuuksissa, paitsi hautajaisissa, yllättävistä tilanteista selviää huumorilla.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 41/2012