Ihmisten yhyttäjän huikea ura päättyy

19.12.12

Ihmisten yhyttäjän huikea ura päättyy


Oululaisia vuosikymmeniä viihdyttänyt
muusikko Pertti Haipola lopettaa uransa.
Jäähyväiskonsertti pidetään oululaisessa Pyhän Tuomaan kirkossa tammikuun viidentenä päivänä.
Haipola täyttää samana päivänä 70 vuotta, jolloin on hyvä lyödä uralle piste. Haipola on nähnyt viihdyttäjiä, jotka eivät ole kyenneet lopettamaan ajoissa, koska eivät ole hoitaneet eläkeasioitaan kuntoon.

Pertti Haipolan ura alkoi hienosti. Oli vuosi 1961, ja Oulu-yhtiö täytti 25 vuotta. Juhlajuna kuskasi Pateniemeltäkin väkeä Nuottasaaren tehdasalueelle, jonka kentälle kokoontui 3 000 ihmistä.
Mauno Kuusisto lauloi, varuskunnan soittokunta soitti. Paikalla oli myös Pertti Haipolan nuoriso-orkesteri, jonka solistina lauloi 12-vuotias Jamppa Tuominen.
   Pertti Haipola oli itse 18-vuotias.
   – Aivan valtavat suosiot, Haipola muistelee.
   – Kyllä semmoinen jää mieleen. Sai aikamoista potkua uralle.
   Haipola haaveili jo lapsena musiikkiurasta. Ennen nuoriso-orkesteriaikojaan hän opiskeli Helsingissä armeijan soitto-oppilaskoulussa.
   – 40 kaveria kolmessa huoneessa. Siellä sitä etsittiin pöydänkulmaa, jossa voisi tehdä tehtäviä.
   Pertti opiskeli soitto-oppilasaikana myös Sibelius-akatemiassa, jossa hän erikoistui klarinettiin. Elämä Helsingissä kuitenkin hämmensi nuorta poikaa, sillä takana oli vain kansakoulu. Pertti oli tuolloin 15-vuotias.
   – Tuntui, että aina ei oikein ymmärtänyt kaikkea.
   Klassinen musiikki jäi, kun nuori mies palasi Ouluun. Ratkaisu oli selvä. Kevyt musiikki vei voiton, vaikka Sibelius-akatemiassa halveksittiin viihdemusiikkia. Se oli kuin punainen vaate.
   Tanssimusiikilla voi saattaa Haipolan mukaan ihmisiä lähemmäksi toisiaan.
   Haipola ei perustanut nuoriso-orkesteria, vaikka se kantoikin hänen nimeään.
   – Kuulin orkesterista. He olivat hirveän lahjakkaita.
   Pertti Haipolan nuoriso-orkesteri ei kuitenkaan pysynyt kauan kasassa.

Haitari
tutuksi

Pertti soitti nuoriso-orkesterissa haitaria. Sitä hän on pääasiassa soittanut myöhempinäkin vuosinaan. Toisinaan hän nostanut huulilleen klarinetin tai saksofonin. Sähköurkujakin hän on hivellyt.
   Pertti palveli armeijassa Oulussa. Hänen tuuraajansa nuoriso-orkesterissa oli jazzmies, joten orkesterikin soitti jazzia.
   – Sanoin, että en tykkää tästä. Ei jossain Tyrnävän seurojentalolla voi ruveta riitelemään ihmisten kanssa, kun he pyytävät tangoa ja te soitattekin jazzia. Ne ihmiset maksavat teidän palkkanne, Haipola napautti.
   Nuoriso-orkesteri hajosi esiinnyttyään kaksi vuotta. Hajoamisen jälkeen tanssimusiikiista tuli Pertille ammatti. Hän soitti monissa perustamissaan orkestereissa.
   Tangobuumi ja rautalankavillitys osuivat 1960-luvulla samaan aikaan. Suomessa kierteli myös brittibändi Renegades, joka eräällä keikalla jäi Haipolan orkesterille toiseksi. Renegadesin nimi oli Kalevan ilmoituksessa pienemmällä, vaikka brittibändillä oli Suomessa valtava menestys. Cadillac-kappale soittaa vieläkin monelle kelloja.
   Bändi oli pukeutunut Amerikan sisällisodan univormuihin, mutta alkuperäisiä kevyempiin, jotta bändin jäsenet jaksaisivat soittaa.
   – He olivat hirmuhyviä soittajia ja kivoja kavereita.
   Ilmeisesti brittisoittajilla oli enemmän rahaa kuin Haipolan ryhmällä.
   – Heillä oli kalliit Ludwig-rummut, joita he nakkelivat paljaaltaan autosta näyttämölle. Kyllä siellä Kuivaniemen keikalla hirvitti.
   Musiikkibisnes avasi Haipolalle maailman aivan toisella tavalla kuin jollekin toiselle nuorelle. Silloin ei juuri matkusteltu, mutta Haipola teki sitä työkseen.
   Maailmaa avasi myös muuan soitin- ja lauluyhtye. The Beatles. Bändi oli Haipolan mukaan kuin vallankumous, joka ulottui lähes koko maailmaan. Tukkamuoti ja pukeutuminenkin tarttui liverpoolilaisesta yhtyeestä. Vallankumouksen mainingit tuntuvat vieläkin.
   Kaikkein eniten elämän aukaisi se, että siihen aikaan mentiin nuorena naimisiin. Perttikin avioitui 22-vuotiaana. Avioliittoa kesti 17 vuotta.
   – Kun pääsimme soitto-oppilaskoulun kaltaisesta suljetusta sisäoppilaitoksesta, melkein kaikki oppilaista menivät naimisiin. Avoliitossa eläviä eli susipareja ei hyväksytty.
   Seuraavalla vuosikymmenellä avoliitot tulivat yleiseksi. Pertti Haipolakin toimi amorina eräässä suositussa ravintolassa.

Merikosken
huumaa

1970-luvulla Haipola soitti oululaisessa Merikoski-ravintolassa, joka nauttii vieläkin legendaarista mainetta, vaikka kapakka on mennyt manan majoille jo vuosia sitten. Haipolan orkesteri oli seitsemän vuotta ravintolan palkkalistoilla. Siihen aikaan samanlainen järjestely oli vain Erkki Junkkarisella helsinkiläisessä Mikado-ravintolassa.
   1970-luvulla elettiin pitkää nousukautta ja ihmisillä oli varaa pitää hauskaa.
   – Oulussakin soitti bändi viidessä ravintolassa. Kai se oli niin, että ihmisillä oli varaa elättää ne.
   – Merikoskessa oli aina hirveän hyvä tunnelma. Siellä oli ihmisiä, jotka löysivät elämänkumppaninsa. Sellaisiakin tyttöjä ja poikia oli, jotka etsivät lyhytaikaisempaa seuraa.
   Haipola toimi ilmeisenä amorina. Vuosia myöhemmin 2000-luvulla Haipola soitti Tuiran kirkossa jumalanpalveluksessa.
   – Kaksi pariskuntaa tuli sanomaan minulle, että sinä olet meidät yhyttänyt. Toisen parin Merikoskessa ja toisen Pudasjärvellä.
   Pertti Haipola jätti lopulta yötyöt, mutta siitä tuli hänelle ongelma.

Kaupunginorkesterin
roudariksi

Vuonna 1979 Haipolan ammattimuusikon ura loppui, kun hän pääsi järjestelijä-nuotistonhoitajaksi, Oulun kaupunginorkesterin epäviralliseksi roudariksi.
   Valinta johtui suureksi osaksi Haipolan klassisen musiikin koulutuksesta.
   – Ensimmäisellä viikolla yksi kaveri sanoi, että täällä sinun kollegoillesi, viihdemuusikoille ei anneta mitään arvoa. Minä sanoin, että viihdemuusikot eivät anna senkään verran arvoa teille. Se keskustelu loppui siihen.
   Muutos tanssimuusikosta kaupungin virkamieheksi oli raskasta. Haipola meni kahdeksaksi töihin, mutta yötyöhön tottuneena herääminen oli hänelle vaikeaa. Hän valvoi päivät, että saisi illalla unta. Sinnittelyä kesti vuoden. Elimistö tottui lopulta.
   Vaikka Haipola oli kaupunginorkesterin ”roudari”, hän ei jättänyt kevyttä musiikkia. Haipola perusti Heikuran Martin kanssa tanssimusiikkiduon.
   Klassista muusiikkia Haipola soitti Jari Suomalaisen kanssa, joka oli kaupunginorkesterin jäsen.
   – Soitimme kevyttä klassista, kuten Straussia.
   Nykyään Haipola tunnetaan parhaiten laulattajana. Hupisaarilla hän on vetänyt yhteislauluja 15 kesän ajan. Taiteilijan repertuaari on valtava. Kerran hän soitti ilman nuotteja kahdeksan tuntia, eikä yhtään kappaletta kahteen kertaan.
   Haipola tuntee olevansa ilontuoja. Hän itse on oppinut yleisöltään nöyryyttä.
   – Tulen vihaiseksi, kun joku sanoo, että yleisö ei ymmärrä mitään. Kun joku vaikkapa ostaa öljyvärimaalauksen, se ei voi olla huono, kun se kerran kelpaa ostajalle.
   Nykysuomalaista viihdemusiikkia Haipola ei arvosta – joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Sävelmät ja sanoitukset ovat Haipolasta kökköjä.
   – Oulussa oli takavuosina Hovinarri-niminen kahvila, jolla oli myös A-oikeudet. Se ei ollut mikään örinapaikka. Menin kerran sinne kahville, kun alkoi kuulua Dirlandaa. Yksi ukko istui naapuripöydässä ja sanoi: Kyllä tuosta levystä kuulee, että Reino Helismaa on kuollut.

Kovat kundit
eivät tanssi

Pertti Haipola ei tanssi. Paitsi silloin, kun vikitteli nykyistä vaimoaan Anna-Liisaa, jonka kanssa hän on ollut aviossa 30 vuotta.
   – Tanssin vain sen tarpeellisen nähtyäni hänet. Se oli heti sen jälkeen, kun tulin kaupunginorkesteriin.
   – Pomfelis-ravintolassa oli minua paljon vanhempia ukkoja, Haipola muistelee.
   Ravintolassa soitti bändi nimeltä Humppakimppa. Yhtye esiintyi päivätansseissa.
   – Haitarinsoittaja alkoi ryyppäämään. Hän oli ollut lahjakas ryyppymies ihan pikkupojasta asti.
   Soittaja suututti ukot.
   – Minä jäin bändiin soittamaan. Anna-Liisa oli kesälomalla opettajanvirasta ja alkoi viihtyä ravintolassa. Katseltiin toisiamme. Minä kävin tauolla tanssimassa Anna-Liisan kanssa levysoittimen pauhatessa. Niin se alkoi, vaikka olimme jo varttuneita.

PEKKA HELIN

Pertti Haipola 70 vuotta, jäähyväiskonsertti la 5.1. klo 17 Pyhän Tuomaan kirkossa. Pertti Haipola juhlii syntymäpäiväänsä konsertilla Pyhän Tuomaan kirkossa, johon hän päättää julkisen esiintymisensä. Jäähyväiskonsertissa esiintyvät seuraavat yhteistyökumppanit: Petrus Schroderus, Jorma Kärnä, Mikko Salmi, Lassi Makkonen, Lauri-Kalle Kallunki, Tommi Hekkala ja Laura Kumpula. Tilaisuudessa puhuu Päivi Jussila. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Artikkeli on osa lehteä 43/2012