Riitta ja Olavi Heino edellisellä lähetyspaikallaan

Konkarilähetit suuntaavat Malawiin

4.12.12

Kolmen oululaisseurakunnat nimikkolähetit Riitta ja Olavi Heino ovat lähdössä kaksivuotiselle lähetysjaksolle Malawiin, paikallisen luterilaisen kirkon palvelukseen. Heidät siunataan Oulujoen kirkossa tehtäviinsä sunnuntaina 9. joulukuuta.

Kuinka kauan olette olleet tätä ennen lähetystyöntekijöinä ja missä maissa?
Olemme olleet liki 15 vuotta lähetteinä Tansaniassa. Nyt olemme olleet kuusi ja puoli vuotta Suomessa. Olimme Tansaniassa ensin Pohjoisessa hiippakunnassa, Kilimanjaron rinteillä raamattukoulussa opettajina, sitten Victorianjärven itäisessä hiippakunnassa työntekijöiden kouluttajina ja naistyössä ja viimeksi Intian valtameren rannalla, Mosambikin rajalla Mtwarassa seurakuntatyössä.

Malawi on yksi maailman köyhimpiä maita. Millaista työtä teette siellä?
Suomen Lähetysseura pyysi meitä työhön Malawiin, koska se on Lähetysseuralle uusi kohdemaa ja yhteistyökumppani. Me vanhoina lähetteinä ehkä osaamme elää myös hyvin köyhässä maassa ja Afrikassa yleensä.
   Malawin luterilainen kirkko on pyytänyt apua työntekijöiden, eli pappien, evankelistojen ja maallikoiden kouluttamiseen. Sitä juuri olemme tehneet myös Tansaniassa. Riittaa pyydettiin myös naistyöhön ja suunnitteilla on etenkin nuorten naisten koulutusta.

Millä tavoin Malawi poikkeaa Tansaniasta?
Malawi on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kirkossa on vain yksi hiippakunta ja yksi piispa. Tansanian luterilaisessa kirkossa hiippakuntia on yli kaksikymmentä ja yli viisi miljoonaa jäsentä, Malawissa 120 000.
   Olemme tavanneet Malawin luterilaisen kirkon piispan ja hänen mukaansa koulutukselle on suuri tarve. Kirkolla ei ole myöskään omia kirkollisia kirjoja juuri lainkaan. Myös Tansania etenkin 1980-luvulla oli köyhä maa ja jotkut alueet todella köyhiä vielä viimeisilläkin työkausilla. Suurin haaste meille aluksi on uuden bantukielen oppiminen.

Millaista lähteminen tällä kertaa on?
Lähteminen on ehkä helpompaa siinä mielessä, että meitä eivät jännitä etukäteen sairaudet, tavaroiden saanti ja ilmasto. Hyppäämme kyllä aika tuntemattomaan. Lähtemisessä on kuitenkin aina myös huikaisevia näköaloja ja etenkin lähettävien seurakuntien kannustus ja esirukous ovat voimavaroja, joiden vaikutus tuntuu vahvasti nimenomaan lähtiessä. Se on hieno tunne.

Mitä konkarilähetit miettivät sinä hetkenä, kun kone lähtee Suomesta Afrikkaa kohti?
Konkarit ovat varmasti vähintään yhtä helpottuneita koneen noustessa ilmaan kuin uudet lähetit. Nuorena painoivat huoli lapsista ja raskaat matkalaukut. Nyt painavat jo vähän ikä, kipeytyvä selkä ja kohoava verenpaine. Ja pelko siitä kaipauksesta, joka nyt kohdistuu kuuteen lapsenlapseen. Tosin heistä viisi taitaa asua lähempänä Malawia kuin Suomea!

Mitä toivotte lähettäjiltänne?
Lähettäjiltä toivomme ennen muuta esirukousta. Tiedämme, että se on tärkeä osa työtämme, jaksamistamme ja voimavarojamme. Ja jos Malawi todella meille avautuu, olisipa kiva saada joku lähettäjäryhmä vieraaksi sinne. Esimerkiksi silloin, kun täällä Suomessa on pimeää ja meillä Afrikassa valoa… Sitä olisimme mielellämme jakamassa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 41/2012