Lukunurkka: Antakaa minulle Pohjanmaata

12.12.12

Lukunurkka

Antakaa minulle Pohjanmaata

”Moon Jussi Pöyröö, pohojolaanen isäntä. Tairan olla oikia pohojolaisen miähen rototyyppi, evoluution jalostama valioyksilö.”
   Näin esitellään uuden suomalaisen sarjakuvan päähenkilö. Arttu Seppälän käsikirjoittama ja Liisa Peltosen kuvittama pohjalainen sarjakuva on hauska, riemukas ja tervetullut uutuus suomalaisessa sarjakuvamaailmassa. Se herättää ihastusta ja mielenkiintoa, iloa ja riemua, avaa näköalan ei niin vaatimattoman pohjalaisen miehen sielunmaisemaan ja elinympäristöön.
   Etelä-Pohjanmaa tulee tarinoissa ja kuvituksessa tutuksi ja läheiseksi mieltä kutkuttavan hauskasti ja osuvasti. Huumori on kohtisuoraa tulevaa ja helposti tunnistettavaa.
   ”Kumpi häikääsöö enempi? Kevätaurinko vai mun ylivertaasuus?” Näin kysyy Jussi Pöyröö ystävältään Make Yli-Makialta. Lyhyet tarinat kuvastavat ylpeyttä omasta maasta, omista luonteenpiirteistä: ”Joskus me saatetahan vaikuttaa ylypeiltä, mutta son vaan siksi, koska me tiäretähän paremmin”.
   Jussi Pöyröön elinympäristöön kuuluvat ystävän lisäksi emäntä, kloppi ja flikka. Tilannekomiikka tulee esille kohtaamisissa ja ymmärtämisongelmissa, erilaisissa kielenkäyttötilanteissa: ”Tervetuloa Pohojommaalle! Hienoa saara viarahia Helesingistä asti! Meen heti laittamahan verenkeittimen päälle!”
   Sarjakuva tunkeutuu myös miehen maailmaan, kipuiluihin ja oman paikan etsimiseen. Myös parisuhdetta valoitetaan huumorin kautta: ”Onkohan meirän emäntä tulos kuuroksi. Se nalakutti eilen ja käskin sen lopettaa. Silti se vaan jatkoo ja jatkoo!”. Jo henkilöiden nimet (ja niiden merkitykset) kutkuttavat ja hauskuuttavat, tapahtumat ja tarinat vilisevät silmissä ja mielikuvituksen siivillä.
   Iskevyys ja hauskuus kuvaavat hyvin sarjakuvaa, sen kerrontaa ja vaikutusvoimaa. Tässäkin tapauksessa kieli, murre, on ymmärryksen ja identiteetin väline. Väärinymmärrykset, ylipursuava ego ja ylpeys, sanojen merkitykset ovat olennainen osa huumorin ja hauskuuden kieltä. Se vetoaa kaikkiin aisteihin. Tämän ensimmäisen sarjakuvakirjan jäkeen haluaa enemmän, lukea ja kokea, nautiskella ja naureskella lisää.

JUHA VÄHÄKANGAS

Artikkeli on osa lehteä 42/2012