Pääkirjoitus

12.12.12

Pääkirjoitus

Antaminen on ilo

Jo näin joulun alla monen mieli on hyvä, lämmin ja hellä. Antamisen riemu valtaa alaa, ja ihmiset paahtavat kauppoihin ostamaan läheisilleen kaikenlaista toivottua tai muuten vaan mukavaa. Mieluisan lahjan antamisen ilo todellakin on lahjan saamisen iloa suurempaa, vaikka moni lapsi on siitä varmaan eri mieltä.
   Erityisen hienoa on, kun antamisen ilo laajenee oman lähipiirin ulkopuolelle. Silloin todella eletään todeksi sitä kristillistä ajatusta, että jokainen lähimmäinen on tärkeä. Tähän aikaan vuodesta käynnissä on kymmenittäin keräyksiä vähävaraisten perheiden, yksinäisten, vanhusten, ensi- ja turvakotien ja kehitysmaissa asuvien hyväksi. Mahdollisuuksia lahjoittaa tuntemattomille on lukuisia.
   Tonttulakkinsa ansaitsevat kaikki, jotka osallistuvat joulumielen levittämiseen. Lakkinsa taatusti ansainneita ovat oululaiset Paula ja Risto Heikkilä, jotka ottivat itse yhteyttä seurakuntien diakoniatyöhön ja tarjoutuivat toteuttamaan joululahjakeräystä tiukilla olevien lapsiperheiden hyväksi. Keräyksestä kerrottiin viime viikon numeromme sivulla 15. Heikkilöiden ansiosta todennäköisesti sadat lapset saavat toivomansa lahjan.
   Seurakuntien ja eri järjestöjen taholta jaetaan myös jouluruokakasseja yksinasuville ja perheille, jotka sellaista kaipaavat. Ruokakassin toimittaminen ei ole pelkkää kuljetusta, vaan siihen liittyy aina myös sosiaalinen kohtaaminen. Se, että ennestään ehkä tuntemattomat ihmiset istuvat hetkeksi alas juttelemaan, on monelle se paras lahja. Siksi kannustan kaikkia ottamaan yhteyttä keräyksien järjestäjiin tai seurakuntien diakoniatyöhön ja kysymään: voinko olla jotenkin avuksi?
   Minulla itselläni on ilo lionsklubini kanssa olla jakamassa jouluruokakasseja. Se on minun lahjani itselleni. Samalla toivon, että joulu olisi joka päivä.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 42/2012