Aatoksia: Ei lopeteta lähetystyötä

23.1.13

Aatoksia

Ei lopeteta lähetystyötä

Rebekka Naatuksen kolumni Kotimaa-lehdessä lähetystyön lopettamisesta (Kotimaa 4.1.) on herättänyt keskustelua ja nostanut monenlaisia tunteita. Keskustelun herättämistarkoitus onnistui. Ajattelen, että jos käytetään virheellisiä tai puutteellisia perusteluja, mielipiteen olisi päätyttävä kysymysmerkkiin.
   Naatus sanoo kolumnissaan, että evankelioiva lähetystyö pitäisi lopettaa ja keskittyä auttamiseen. Jeesuksen pitäisi tulla vain siinä siivellä. Niinhän se oikeastaan onkin. Jeesusta ei tyrkytetä.
   Lähetystyön perusteet nousevat Raamatusta. Meidän on käsketty kertoa Jeesuksen ainutlaatuisesta sovitustyöstä kaikille maailman ihmisille, meidän on käsketty auttaa avun tarvitsijoita, käydä katsomassa sairaita ja vankilassa olevia.
   Jeesus korosti ihmisen tasa-arvoa ihonväristä, sukupuolesta, koulutuksesta, vammaisuudesta tai uskonnosta riippumatta. Sen tähden kristillinen auttaminenkin tapahtuu aina tasavertaiselle ihmiselle. Se ei ole ylhäältä tarjottua ”köyhäinapua”, johon ihminen helposti sortuu. Kristinuskon anteeksiantamuksessa on niin ainutlaatuinen vapautus syyllisyydestä, että se kannattaa kertoa kaikille.
   En usko, että lähetystyöhön sitoutuneet ovat loukkaantuneet Naatuksen kirjoituksesta. Sitoutuminen on syvällä uskossa. Harmistuminen on ehkä oikeampi ilmaisu, koska Naatuksen väitteet eivät nouse Raamatusta.
   Sillä oikeutuksella, että olen ollut lähetyssihteerin virassa 23 vuotta, käynyt useilla lähetyskentillä Afrikassa, tutustunut myös Kiinan kirkon työhön paikan päällä, ystävissäni on lähetyskentillä pitkään työskennelleitä ja olen suorittanut teologiasta aineopinnot, perustelen näkemyksiäni. Vielä 23 vuoden jälkeenkin koen, että saan olla mukana hyvässä.
   Jos lähetystyöstä irrotetaan evankeliumi, se tarkoittaa pelkkää auttamista. Auttamistyössä on jo niin monta järjestöä, ettei siihen enää kirkkoa tarvita. Uskallan väittää, ettei esimerkiksi YK:n, Punaisen Ristin tai Amnestyn auttamistyö ole yhtään pyyteettömämpää kuin kristillisestä vakaumuksesta nouseva. Meillä ihmisillä on taipumus ottaa kunnia itsellemme.
   Kristitty ei sitä saa tehdä, vaan kunnia kuuluu Jumalalle. Ihmisen kääntymisessä on aina kyse Pyhän Hengen työstä, muussa tapauksessa se on hengellistä ja henkistä väkivaltaa.

HELENA YLIMAULA

Artikkeli on osa lehteä 3/2013