Aatoksia: Tekstinlukija

16.1.13

Aatoksia

Tekstinlukija

Tekstinlukeminen on vanha seuraperinne. Pohjolan seurapirteissä oli vakiokäytäntö, että pöydän taakse istui saarnamiehen lisäksi toinen mies, joka oli tekstinlukija. Tekstinlukuperinne alkoi todennäköisesti siitä, että rovasti Laestadiuksen työtoveri Juhani Raattamaa alkoi sokeutua eikä nähnyt enää kunnolla lukea. Hän tarvitsi lukijan ja kirjeisiinsä kirjurin. Tästä tuli käytäntö. Se jatkui paikoin 1960-luvulle. Sitten se jäi vain pois käytännöstä, ei kukaan sitä ole kaivannut.

En minä ollut sokea enkä tarvinnut vielä lukulasejakaan kun kapusin puhujankorokkeelle Muhoksen Laitasaaressa vuonna 1967. Päästyäni Raamatun taakse vierelleni istahti ketterästi vanha pappa. Kukaan ei ollut maininnut hänestä minulle etukäteen. Tajusin, että hän on tekstinlukija. Etsin Raamatusta kohdan, 1. Joh.3:1–3, siirsin Raamatun lukijan kohdalle ja näytin sormella lukukappaleen. Tekstinlukija luki erittäin selkeästi ja sujuvasti lausuen koko luvun, kaikkiaan 24 jaetta ja sanoi lopetettuaan: ”Jos tarvitset vielä lisää, voin lukea seuraavaa lukua.”

Seurapirtti on tupaten täynnä väkeä. Laipiosta riippuva läppälamppu antaa valoa, valkoisella liinalla peitetyllä pöydällä on juhlallinen Biblia ja sen molemmilla puolilla palavat kynttilät. Tarjottimella on juomalaseja ja lasikannussa vettä.
   Puhuja ja tekstinlukija asettuvat paikoilleen. Nestori, tekstinlukija, saa eteensä Apostolien tekojen 17. luvun. Biblia on präntätty fraktuurakirjaimin ja luku alkaa: ”Mutta cuin he Amphipolin ja Apollonian lävitse vaeltaneet olivat, tulit he Thessalonicaan, cussa judalaisten synagoga oli.” Nestori karauttaa kurkkuaan ja aloittaa juhlallisesti: ”Luen täältä rakkaalle veljelle puheen ja tutkinnon aiheeksi tekoraamatun seitsemännestätoista luvusta: Mutta kuin he …”
   Kaikki menee hyvin siihen asti, kunnes eteen tulee Tessalonika, joka on Bibliassa Thessalonica. Nestori siirtää kynttilää lähemmäs, siristelee silmiään ja mutisee: ”Miten se niin kuvastaa…?” Hän ei ole ollenkaan varma kummallisesta thes-alusta mutta päättää ottaa riskin ja parantaa ääntään: ”tulivat he, the… he… Hevoslonikaan, kussa juutalaisten synnit koossa oli”.

ERKKI PIRI

Artikkeli on osa lehteä 2/2013