Arvostele mun messu: Näkyvä kanttori ja epämääräinen kolehti

23.1.13

Arvostele mun messu

Näkyvä kanttori ja epämääräinen kolehti

Karjasillan seurakunnan messu sunnuntaina 20.1. klo 12 Pyhän Andreaan kirkolla. Toimitti Satu Saarinen, avusti Esa Nevala ja kanttorina oli Riitta Piippo.

Iltapäivälehti leipoi parisen viikkoa sitten kirkon varallisuudesta otsikon ”Jättiomaisuus”. Vuonna 2004 valmistunut Pyhän Andreaan kirkko Oulun Kaakkurissa on osa kirkon valtaisaa omaisuutta.
   Kirkon rikkautta voi paheksua, mutta kirkon jättiomaisuutta voi myös hyödyntää vierailemalla esimerkiksi Kaakkurin kauniissa pyhätössä.
   Kirkkosalin ovella ystävällinen seurakuntalainen toivottaa tervetulleeksi messuun. Tervetulotoivotus tuntuu hyvältä. Ei ole syytä epäillä, ettei jokainen olisi kaivattu kirkkovieras. Kirkolle – siis meidän yhteiselle omaisuudelle – on oltava käyttöä.

Synnintunnustus
kuin pikajuoksu

Pastori Satu Saarinen pistäytyy kirkkosalissa ennen messun alkua. Papin liikuskeleminen ja seurakuntalaisten tervehtiminen vihjaa siitä, ettei jumalanpalvelus tule olemaan turhan jäykkä: rennosti vaan, vaikka kirkossa ollaankin.
   Pappi viestittää vähillä eleillä paljon.
   Pastorit saavat heti plussaa, kun messun johdantosanoja ei kurkita kirjasta vaan katsellaan puhuessa seurakuntalaisia. Se kielii siitä, että jumalanpalveluksessa ei saa unohtaa ihmisten kasvoja, niissä näkyvää elämää.
   Pastori Esa Nevala johdattelee synnintunnustukseen, joka on – niin kuin aina – ohi liian nopeasti. Jumalanpalvelusten kaavaan kirjattua menoa pitäisi jarruttaa synnintunnustuksen kohdalla.
   Pahuutensa tunnistaminen on rankka osa jumalanpalvelusta, ja joka kerta se hoituu nopeammin kuin tupakka-askin ostaminen kaupan kassalla.

Kanttori tarjosi
ripauksen pyhää

Andreaan kirkolla kanttori on kirkon edessä eikä piilossa urkuparvella. Urkuparvella soittava kanttori tuntuu muusikolta, joka on tilattu paikalle mutta ei ole osa muita.
   Kanttori Riitta Piippo laulaa Taizè-hymnin Raamatun lukemisen keskellä, ja luulen, että sen jälkeen moni oli kokenut kirkossa juuri sen, mitä oli tullut messusta hakemaankin: ripauksen pyhää.
   Saarisen saarna palauttaa kirkkokansan ihmisyyden ytimeen: Auttakaa puutteessa olevia, osoittakaa vieraanvaraisuutta, pappi lainaa puheessaan Raamattua.

Mitä oikeastaan
kustansin?

Jumalanpalveluksessa kerrotaan lyhyesti kolehdista: se menee kristittyjen yhteyden edistämiseen Suomen Ekumeenisen Neuvoston kautta. Jään miettimään, miten yhteyttä edistetään kolehtivaroilla. Lentääkö joku teologian oppinut niillä Roomaan vai mahdollistaako rahat kunnon pullakahvit neuvottelupöydissä?
   Meille seurakuntalaisille pitää kertoa tarkasti, mihin varamme menevät.
   Kirkkokahvit kuuluvat olennaisesti jumalanpalvelukseen. Kirkkokahvilla kuuluu myös jutella oudoimmillekin. Kaakkurissa juttu kulki.

RIITTA HIRVONEN

Uudella Arvostele mun messu -palstalla kerrotaan kokemuksia jumalanpalveluksista. Toimituksen väki ei kerro etukäteen jumalanpalveluksen toimittajalle, millä asialla he kirkonpenkissä ovat. Palstan tavoitteena on puida rehellisesti jumalanpalvelusta ja tehdä sitä kautta messuja tutuiksi lukijoille.
Jos haluat lähteä toimittajan kanssa messuun, kerro se meille toimituksen sähköpostiin, toimitus@rauhantervehdys.fi tai soita p. 044 5626 450.
Palsta julkaistaan noin kerran kuukaudessa.

Artikkeli on osa lehteä 3/2013