Eija Nuutinen: Ekumeniaa hyvässä hengessä

16.1.13

Ekumeniaa hyvässä hengessä

Vaikka ekumeniaa onkin viime aikoina runsaasti parjattu ja kirkkojen yhdistymispyrkimykset asetettu kyseenalaisiksi, olen aina tuntenut suurta uteliaisuutta muita kirkkokuntia ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan. Kiinnostusta on lisännyt teologian opiskeluni Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Niinpä sopivan mahdollisuuden ilmaantuessa ilmoittauduin neljän viikonlopun mittaiselle KETKO-kurssille.
   Lyhenne tulee sanoista kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelma. Kurssi järjestetään kerran vuodessa ja sen järjestää Suomen Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaosto yhdessä Kirkkopalvelujen Opintokeskuksen kanssa. Kurssi järjestetään yhtä aikaa sekä Helsingissä että Joensuussa.
   Viikonlopuista kaksi järjestetään syksyllä ja kaksi keväällä. Kolme ensimmäistä kertaa joensuulaiset viettävät Joensuussa ja helsinkiläiset Helsingissä. Näillä kerroilla käsitellään luterilaisuutta ja anglikaanisuutta, vapaita suuntauksia ja ortodoksisuutta. Kurssin viimeisen viikonlopun ajaksi kaikki kurssille osallistuneet molemmista kaupungeista kokoontuvat Helsinkiin. Tällöin aiheena on katolilaisuus.
   Viime viikonloppuna käsittelimme ortodoksisuutta. Päiviin sisältyi muun muassa luentoja, matka Valamon ja Lintulan luostareihin sekä osallistuminen ortodoksiseen liturgiaan. Kurssiviikonloput noudattavat juuri tätä kaavaa; tutustumme kirkkojen ja yhteisöjen rakennuksiin, käymme heidän tilaisuuksissaan, kuuntelemme luentoja heidän opetuksistaan ja vertailemme niitä omiin lähtökohtiimme.
   Kurssilaisemme tulevat eri kirkkokunnista, joten kurssimme on monella tapaa ekumeeninen ja keskustelut vaihtelevia, mutta kuitenkin toisten mielipiteitä kunnioittavia.
   Pian vietetään kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa, joka järjestetään maailmanlaajuisesti 18.–25. tammikuuta. Tällä kertaa teemana on Vain tätä Jumala sinulta odottaa. Rukousviikon aineisto perustuu Miikan kirjan tekstiin 6:6–8, ja erityisaiheena ovat Intian alueen kastijärjestelmän alla elävät kristityt.
   Aihe saa kysymään myös muualla, ketkä itse suljemme ihmisyyden ulkopuolelle, keitä pidämme alempiarvoisena tai keitä emme tahtoisi edes koskettaa. Meidän vastuullamme on, millaisen maailman tästä paikasta teemme.
   Ekumenialla on sijansa juuri siinä, että ymmärrämme paremmin muita ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan. Vaikka keskustelut ja debatit eri kirkkokuntien välillä ovat tyypillisiä ja tärkeitä oman uskon selvittämiseksi, emme saisi kuitenkaan jäädä liiaksi kiinni erilaisuuteen. Tärkeintä meidän on kiinnittää katseemme kaikille yhteiseen päämäärään, ihmisarvoiseen elämään.

EIJA NUUTINEN

Artikkeli on osa lehteä 2/2013