Joni Hytinkoski ja Nina Nieminen.

Isosten määrän vähentäminen leireillä hiertää Oulussa

16.1.13

Isosten määrän vähentäminen leireillä hiertää Oulussa

Oulun kirkkoherrat linjasivat, että tulevaisuudessa rippileireillä on yksi isonen kuutta leiriläistä kohti. Päätös harmittaa Kiimingissä ja Haukiputaalla.

Kiimingin seurakunnan nuorisotyössä viime maanantaita luonnehdittiin dramaattisesti mustaksi maanantaiksi.
   – Tuntuu kuin lähtisimme menemään kehityksessä kymmeniä vuosia taaksepäin, Kiimingin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Aulikki Rinta-Säntti kommentoi kirkkoherrojen alkuviikkoista päätöstä. Sen mukaan jatkossa kaikissa Oulun seurakuntayhtymän seitsemässä seurakunnassa on yksi isonen jokaista kuutta rippileiriläistä kohden.
   Kiimingissä isosten määrät ovat olleet aiemmin tätä suurempia erityisesti seurakunnan niin sanotuissa prosessirippikouluissa. Niissä on ollut lähes tuplaten isosia uuteen määräykseen verrattuna, Rinta-Säntti kertoo.
   Kiimingissä ja Haukiputaan seurakunnissa on havaittu hyväksi tavaksi antaa osalle isosiksi pyrkivistä ensi alkuun pariksi vanhempi, kokenut isonen. Myös tämä on osaltaan kasvattanut isosten määriä leireillä.

Ryhmädynamiikka
yksi peruste

Kirkkoherrojen päätöksen takana on Oulun tuomiorovastikunnan lääninrovastin Juhani Lavangon mukaan tarve yhtenäistää uuden Oulun seitsemän seurakunnan käytäntöjä.
   – Oulussa nuoret surffailevat yli seurakuntarajojen isostoiminnassa. Seurakunnilla on myös yhteistä isoskoulutusta. Siksi käytäntöjen, kuten isospalkkioiden ja isosten määrien leireillä, on hyvä olla yhtenäiset kaikkialla yhtymässä leirien koosta riippuen, Lavanko selvittää.
   Kirkkoherrat perustelevat uutta päätöstä myös ryhmädynamiikalla. Lavanko uskoo, että yksi isonen per kuusi leiriläistä merkitsee toimivaa ryhmää.

Mitään hyvää
ei mene romukoppaan

Lavanko ei lämpene ajatukselle, että seurakunnat päättäisivät itsenäisesti isosten määristä tarpeen mukaan. Hän korostaa, että kirkkoherrojen päätös ei lopeta esimerkiksi Kiimingissä hyväksi havaittuja prosessirippikouluja, mutta muutoksia leirikäytäntöihin on tulossa.
   – Kaikissa seurakunnissa on monentyyppisiä leirejä ja nyt niiden metodeja sovelletaan resurssien mukaan. Mikään leireillä hyväksi havaittu menetelmä ei tämän päätöksen vuoksi joudu romukoppaan.
   Lavangon mukaan isosten rajauksessa ei ole ensisijaisesti kyse rahasta, mutta kustannuksistakin on puhuttava, sillä Oulun seudulla rippikoulu tavoittaa hyvin nuoria: keskimäärin noin 90 prosenttia rippikouluikäisistä käy riparin.
   Oulussa päätettiin viime syksynä, että kaikissa seitsemässä seurakunnassa ryhdytään maksamaan isosille palkkio. Niin sanotuissa vanhoissa Oulun seurakunnissa isospalkkiot eivät olleet aikaisemmin käytössä.

Valikoiminen
hirvittää

Aulikki Rinta-Säntin luonnehdinta mustasta maanantaista johtuu paljolti siitä, että hän pelkää joutuvansa käyttämään tulevaisuudessa isosten valinnassa turhan rankkaa kättä. Kiimingissä isoseksi haluavia riittää ja Rinta-Säntti arvioikin, että jopa noin puolet heidän isosistaan joudutaan nyt rajamaan pois leireiltä.
   – Mitkä ovat valintakriteerimme tulevaisuudessa? hän huudahtaa.
   Rinta-Säntin mukaan on ollut hienoa tarjota isospestiä myös niille nuorille, jotka eivät ole heti valmiita tehtäväänsä.
   Onko tällaisiin ”ollin oppivuosiin” enää varaa, kun isosten lukumäärä on tarkasti rajattu? hän kyselee.
   – Onko vastedes leireille otettava isoskoulutetuista vain parhaat päältä? Tällaista valintaa en olisi halunnut seurakuntaan, jossa kaikille tulisi olla mahdollisuus kasvuun.

Kolaus
omaleimaisuudelle

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä olisi toivonut, että Oulun seurakunnat olisivat saaneet jatkossa päättää itsenäisesti isosten määristä leireillä.
   Niemelä korostaa ymmärtävänsä, että yhtymän seurakunnissa käytännöille on oltava yhteiset perusteet, mutta ratkaisujen viemisessä käytäntöön hän toivoisi seurakunnille itsenäisyyttä.
   – Yhtymä ei taivu helposti joustoihin, vaikka seurakuntayhtymän laajentumista räätälöidessä puhuttiin paljon seurakuntien säilymisestä omaleimaisina, hän pahoittelee.
   Niemelä uskoo kuitenkin, että kirkkoherrojen päätöksen kanssa eletään myös Kiimingissä.
Kirkossa ei ole yleisiä suosituksia isosten määristä rippileireillä.

RIITTA HIRVONEN

Nuoret pettyivät

Isosten määrän rajaaminen on pettymys haukiputaalaisille Joni Hytinkoskelle ja Nina Niemiselle. He ovat osallistuneet Haukiputaan seurakunnan isoskoulutukseen toissa syksystä alkaen, mutta työ isosena rippileirillä ei olekaan enää varma.
   Nuoret osallistuivat koulutukseen myös viime lauantaina seurakunnan leirikeskuksessa Isoniemellä.
   Joni Hytinkoski, 16, haluaa tositoimiin.
   – Itselleni se on tosi tärkeää. Kun on alusta asti ollut mukana koulutuksessa, haluaa osallistua riparille.
   Myös Nina Nieminen, 16, on pettynyt. Hän haluaisi välittää kristinuskoa rippikoulunuorille – nuorena ihmisenä nuorille.
   Myös Hytinkoski on samoilla linjoilla.
   – Sitähän varten me olemme täällä, nuorukainen toteaa.
   Nina Nieminen tähdentää, että koulutus on ollut pitkä ja monipuolinen.
   Joni Hytinkosken oma ripari sujui mukavasti. Hän halusi elää rippikoulun osittain uudelleen, nyt isosena. Nieminen toivoisi voivansa isosena vaikuttaa siihen, että nuorten rippikoulu onnistuisi ja antaisi eväitä aina aikuisikään asti.
   – Haluan olla tuki, turva ja ystävä, hän lisää.
   Hytinkoski ja Nieminen ovat koulutuksessa oppineet toimimaan nuorten ja vanhempienkin kanssa. Heidän tulee olla riparilaisille hyvänä esimerkkinä, jos heidän valitaan isosiksi.
   Nuoret joutuvat leireille kuuntelemaan paljon. Siksi on hyvä, että isoset kuuntelevat nuoria.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 2/2013