74-vuotias An Sean huolehtii yksin neljästä lapsenlapsestaan. (Kuva: Ville Asikainen)

Kambodzhan vanhukset elävät köyhyyden keskellä toivoa todeksi

30.1.13

Yhteisvastuu auttaa mummoja ja vaareja

Kambodzhan vanhukset elävät köyhyyden keskellä toivoa todeksi

Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksellä autetaan yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodzhassa. Lokakuussa 2012 sain osallistua Kirkon Ulkomaanavun järjestämälle opintomatkalle Kambodzhaan. Tutustuimme kymmenen päivän ajan Kirkon Ulkomaanavun työhön ja niihin hankkeisiin, joihin Yhteisvastuukeräyksen 2013 varat kohdistetaan. Kirkon Ulkomaanapu vastaa avun perille viemisestä.

Karu ja
kaunis maa

Kambodzha on kaunis, reilun 14 miljoonan asukkaan valtio Kaakkois-Aasiassa. Maalla on kuitenkin takanaan hurja historia: 1970-luvulla Pol Potin johtama punakhmerien hallinto toteutti kansanmurhan ja saman vuosikymmenen lopussa vietnamilaiset hyökkäsivät maahan ja sisällissota punakhmerejä vastaan alkoi.
   Rauhan aikaa Kambodzhassa on eletty vasta 1990-luvun alusta, jolloin monarkia palautettiin valtaan. Punakhmerien aikana jopa kahden miljoonan kambodzhalaisen on arvioitu menehtyneen. Tämä hurja historia vaikuttaa ihmisten elämään tänäkin päivänä.

Elintärkeät
mummot ja vaarit

Kambodzhalaiseen vanhuuteen liittyy muutamia erityispiirteitä. Vanhuksiksi lasketaan kaikki 55 vuotta täyttäneet. Tuo ikäryhmä on joidenkin laskelmien mukaan noin 8 prosenttia koko väestöstä.
   On syytä muistaa, että tämän päivän 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat olleet kansanmurhan aikaan nuoria aikuisia. He itse kertoivat meille selviytyneensä noista ajoista, koska olivat nuoria ja vahvoja.
   Heidän vanhempansa eivät kuitenkaan selvinneet. Kova työ, liian vähäinen ruoka ja ankarat olot olivat monille liikaa. Hyvin iäkkäiden osuus väestöstä onkin hyvin pieni.
   Toinen kambodzhalaista vanhuutta leimaava piirre on lastenlastenhuoltajuus. Tilastojen mukaan joka kolmas yli 60-vuotias kambodzhalainen on vastuussa vähintään yhdestä lapsesta. Nämä vanhushuoltajat huolehtivat siis oman toimeentulonsa lisäksi myös lasten ravinnonsaannista, koulunkäynnistä ja terveydestä.
   Koska noin kolmannes kansalaisista elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella, tilanne vanhushuoltajien kohdalla ei ole millään muotoa helppo. Kambodzhassa ei ole sosiaaliturvaa ja näinpä jokainen tekee käytännössä jonkinlaista työtä aina kuolemaansa asti turvatakseen toimeentulonsa.

Meidän teoillamme
on merkitystä

Kymmenen päivän matkan aikana ehti nähdä ja kokea monenlaista. Itselleni oli puhuttelevaa saada tavata kansanmurhasta ja sisällissodasta selvinneitä vanhuksia, jotka olivat perustaneet omia vanhusten ryhmiä.
   Nämä vanhukset auttoivat toinen toisiaan, kävivät tapaamassa sairastuneita ryhmän jäseniä, puhuivat menneistä ja huolehtivat yhdessä siitä, että jokaisen lapsenlapset saivat mahdollisuuden koulunkäyntiin. Keskinäinen yhteys ja avunanto olivat heidän tapansa selviytyä.
   Tällaiset ryhmät ovatkin yksi toimintamuoto, jolla Yhteisvastuukeräyksen kautta autetaan vanhuksia ja kyliä parantamaan elinolojaan.
   Eräs noista ryhmien vanhuksista on jäänyt erityisesti mieleeni. Tämä iäkäs rouva katsoi minua vakavana sanomatta sanaakaan. Hänen olemuksensa kertoi raskaasta työstä ja eletystä elämästä. Hänen katseessaan oli jotain syvälle sieluun osuvaa.
   Kohtaamisemme on jättänyt minuun pysyvän jäljen. Matkapäiväkirjaani kirjoitin tuona päivänä: ”Se, että olet, se on minulle väkevä todistus. Väkevä todistus toivosta.”
   Matkan aikana ennätin jälleen kerran myös tajuamaan, mikä merkitys on pienillä teoilla. Se, minkä me saatamme Suomessa kokea pieneksi ja vaatimattomaksi auttamiseksi, saattaa toisella puolen maailmaa muuttaa jonkun ihmisen koko maailman.
   Tärkeä oivallus itselleni oli tajuta myös se, kuinka auttaminen Kambodzhassa toimii samalla tavoin kuin kiven heittäminen lampeen: se muodostaa uusia ja uusia renkaita ympärilleen. Paikalliset sanoivatkin meille, että kun Kambodzhassa auttaa lasta, auttaa myös hänen vanhempiaan, isovanhempiaan ja koko hänen kyläyhteisöään.
   Ja sama toimii myös toisinpäin: kun auttaa vanhusta, auttaa myös tämän lapsia, lapsenlapsia ja koko kyläyhteisöä vanhuksen ympärillä. Juuri tämän tähden Yhteisvastuussa on järkeä!

ANU YLITOLONEN
Kirjoittaja on Oulussa opiskellut luokanopettaja ja pastori, joka työskentelee tällä hetkellä diakoniapappina Joroisissa ja Juvalla.

Khmerien valtakunta on käynyt läpi suuruuden ja vainot

Kambodzhan kuningaskunta on yli 14 miljoonan asukkaan valtio Kaakkois-Aasiassa. Idässä sen naapurimaa on Vietnam, pohjoisessa Laos ja lännessä Thaimaa. Etelässä maa rajautuu Siaminlahteen.
Valtaosa maan asukkaista on theravada-buddhalaisia khmerejä. Kambodzhan pääkaupunki on Phnom Penh.
   Varhaiskeskiajalla Kambodzhan aluetta hallitsivat intialaisen kulttuurin vaikutuksessa Funanin ja Chenlan kuningaskunnat. Niiden tilalle nousi 800-luvulla Khmerien valtakunta, josta tuli alueellinen suurvalta ja jolla oli merkittävä vaikutus koko Kaakkois-Aasian kulttuuriin.
   Valtakunnan taannuttua 1400-luvulla Kambodzha ajautui Thaimaan ja Vietnamin vasallivaltioksi ja joutui viimein 1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaavallan alle.
   Maa itsenäistyi jälleen vuonna 1953. Yhdysvallat pommitti maata Vietnamin sodan yhteydessä, ja vuonna 1970 Kambodzhan kuningas syrjäytettiin vallankaappauksessa ja maahan perustettiin Yhdysvalloille ystävällismielinen sotilashallinto.
   Valtaan nousivat kuitenkin muutaman vuoden kuluttua Pol Potin johtamat Punaiset khmerit, joiden toteuttamassa kansanmurhassa suurin osa uhreista kuoli nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön. Teloituksissa kuoli satoja tuhansia, ehkä jopa miljoona henkeä. Erään arvion mukaan surmansa sai yli viidesosa maan väestöstä.
   Vuosikymmenen lopussa Vietnam hyökkäsi Kambodzhaan ja punakhmerit syrjäytettiin vallasta. Maahan perustettiin kommunistinen Kamputsean kansantasavalta.
   Sisällissota punakhmerejä vastaan päättyi 1990-luvun alussa ja monarkia palautettiin, minkä jälkeen maan olot ovat olleet suhteellisen vakaat.
   Kambodzha on edelleen köyhä valtio, jonka väestö saa pääosin elantonsa maataloudesta. Maan kulttuuri tunnetaan muun muassa ainutlaatuisesta ruokakulttuuristaan ja Khmer-valtakunnan jälkeensä jättämistä valtavista arkkitehtuurimonumenteista, joista kuuluisin lienee Angkor Watin temppeli.
   Valtaosa kambodzhalaisista on omavaraismaanviljelijöitä, jotka asuvat pienissä kylissä. Vuoristoheimot harjoittavat kaskiviljelyä. Köyhyys, aliravitsemus ja taudit ovat syrjäisellä maaseudulla edelleen yleisiä. Vuonna 2010 keskimääräinen eliniänodote oli 62 vuotta.

Lähde: Wikipedia

Artikkeli on osa lehteä 4/2013