Lähetin päivä Tansaniassa

9.1.13

Lähetin päivä Tansaniassa

”Olemme olleet työssä Tansaniassa 13 vuotta. Neljä ensimmäistä vuotta Haydomin luterilaisessa sairaalassa maaseudulla. Yhdeksän viime vuotta olemme asuneet Arushan safarikaupungissa Pohjois-Tansaniassa. Sieltä turistit lähtevät maailmankuuluihin luonnonpuistoihin Serengetiin ja Ngorongoroon tai kiipeämään Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron huipulle. Suomen Lähetysseuran lähetteinä me teemme opetustyötä sairaaloiden henkilökunnan kanssa.

   Matkaamme yhdelle työsafarille Machamen sairaalaan. Se sijaitsee Kilimanjaron rinteillä 80 kilometrin päässä Arushasta. Maasait tulevat mielellään tähän sairaalaan, koska heitä kunnioitetaan täällä.

   Lähdemme matkaan kello 6.30. Afrikan aurinko on jo herännyt ja on aivan valoisaa. Liikennettä ei vielä ole paljon, joten on turvallisempaa. Meidän tulee kuitenkin ehtiä perille reilussa tunnissa, jotta ehdimme laittamaan dataprojektorin ja tietokoneen sekä selostuksessa tarvittavan ja sairaalaan jätettävän muun materiaalin paikoilleen.

   Kello 8 alkaa sairaalan henkilökunnan aamuhartaus. Hartaus pidetään kaikissa luterilaisissa sairaaloissa, ja sillä on hyvä yhdessä aloittaa työpäivä. Ilmoitusasiat kuullaan myös täällä. Sairaalapappi lyhentää omaa hartauttaan, koska tänään meillä on koulutusta sairaalahoidon laatuprojektista. Sen pääsisältö seuraa yleensä Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjelmaa ja vuosituhattavoitteita.

   Tällä kerralla opastamme sairaalaa antamaan terveyskasvatusta erityisesti äitiys- ja lastenklinikalla, poliklinikalla ja hiv-neuvonta- ja hoitoklinikalla. Julisteiden ja esitteiden lisäksi jokainen sairaala saa 45 dvd:tä, joissa on tietoa enimmäkseen hiv-tartunnoista, mutta myös malariasta, keuhkokuumeesta, tuberkuloosista, ripulitaudeista, puhtaasta vedestä ja sosiaalisista ongelmista kuten katulapsista, kouluraskauksista ja leskien asemasta. Sairaalat saavat myös dvd-soittimen.

   Opetustuokio kestää yleensä tunnin. Terveys- ja sairastavuustilastojen välillä näytämme otteita filmeistä. Terveystiedon jakaminen on keino opettaa potilaita ja omaisia, jotka tulevat sairaaloihin. Tutkimustiedon esimerkeillä pyritään puolestaan lapsikuolleisuuden vähentämiseen ja äitiyshuollon parantamiseen.

   Opetustuokio päättyy kello 9.45. Onneksi sähköt toimivat koko ajan. Sairaalan kappeli oli täynnä kuulijoita. Paikalla oli sairaalan johtava lääkäri Laizer Saitori, ylihoitaja Mushi, ortopedi Lyimo ja kymmeniä henkilökuntaan kuuluvia sekä niin paljon opiskelijoita, ettei voinut laskea. Sairaalat ovat aika hierarkkisia Tansaniassa. Ellei tärkein virkakunta ole paikalla, ei kehitystä tai muutosta varmasti tule.

   Kello 10 aikoihin olemme valmiit lähtemään päivän muihin töihin. Mauri lähtee amerikkalaisen it-henkilön kanssa sairaalan tietokonehuoneeseen. Lääkärit ja kliiniset työntekijät menevät kirjautumaan telelääketieteen ohjelmaan saamaan ohjausta sen käytöstä.

   Minun toinen tavoitteeni vierailulla on varmistaa leikkaussalissa, että WHO:n kirurginen tarkistuslista on vielä käytössä. Hollannissa 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan se vähentää yleisimmin nukutuksiin liittyviä leikkauskomplikaatioita kolmanneksella ja leikkauskuolemia jopa puolella. On siis potilaiden laiminlyömistä olla käyttämättä tätä turvakeinoa. Kehitysmaissa nukutuksiin liittyvä kuolleisuusriski voi olla jopa 1000-kertainen länsimaihin verrattuna.

   Päivän leikkauslistalla on kolme kohdunpoistoa, joten leikkauksista ei ole puute. Ortopedinen leikkaussali on amerikkalaisten rakentama ja ollut muutaman vuoden käytössä, mutta vanhempi pääleikkaussali olisi kiireellisen remontin tarpeessa. Leikkaussaliin tuodaan ruoka kaikille. Henkilökunta on hyvin ystävällistä ja yhteistyöhaluista. Saksalainen lääketieteen opiskelija juoksee avustavan hoitajan asioita ja puhdistaa salin lattiaa potilaiden välillä. Päivä päättyy kello 16.

   Liikenne paluumatkalla on hyvin vilkasta. Paremmin sanottuna se on kuin venäläistä rulettia, omalla kaistalla mäessä voi tulla vastaan lujaa linja-auto tai rekka. Jos tien pientareella on jalankulkijoita, niin mihin sitä oikein väistää? Koko ajan on oltava skarppina, mistä tulee auto tai kuka ylittää tietä. Kotona olemme kello 17. 30 aikoihin.”

RITVA NIEMI

Artikkeli on osa lehteä 1/2013