Lukunurkka: Tunnetut ja tuntemattomat

9.1.13

Lukunurkka

Tunnetut ja tuntemattomat

Professori Hannu Mustakallio on koonnut yksien kansien väliin 140 pienoiselämäkertaa naisista ja miehistä, joilla on ollut huomattava vaikutus suomalaisessa kirkkohistoriassa.
   Tällaisen kirjan tekeminen ei ole helppo rupeama. Kun sivumäärä väkisinkin on rajoitettu, on erittäin haasteellista etsiä oikeat henkilöt tuhannen vuoden aikaväliltä.
   Pääosin valintoja voi pitää onnistuneena, mutta puutteitakin löytyy. Itse jäin kaipaamaan esimerkiksi kirkkoarkkitehtuurin, kirkollisen kuvataiteen ja sakraalin tekstiilitaiteen edustajia. Varsin vaatimattomaksi jää myös kirkkomuusikkojen osuus. Henkilötasolla pahoittelen, että kirjasta puuttuvat sellaiset tärkeät vaikuttajat kuin Päikki Priha, Martti Parvio, Jouko Martikainen, Tuomo Nikkola, Yrjö Knuutila ja Veli-Matti Kärkkäinen.
   Artikkelien kirjoittajia on 77 ja he ovat ammattilaisia. Se, että kirjoittajia on paljon, rikastuttaa kirjan sisältöä ja takaa monipuolisuuden, mutta samalla se merkitsee myös säröä yhtenevyyteen.
   On luonnollista, että jotkut artikkelit ovat varsin pitkiä, toiset minimaalisia. Ehkä olisi ollut kuitenkin hyvä asettaa selkeät rajat yksittäisten henkilökuvausten pituudelle. Pisimmät ovat kymmensivuisia (Lars Levi Laestadius ja Antti J. Pietilä), lyhyimmät mahtuvat vajaalle kahdelle sivulle (esim. Liisa Erikintytär).
   Historia on usein vallanpitäjien ja sitä himoitsevien historiaa – niin myös kirkon historia. Se korostuu myös tässä teoksessa. Vähemmälle jää henkisyys ja hengellisyys sekä kristinuskon ja sen opin erilaisten painopisteiden esilletuominen. Joissakin henkilökuvauksissa tulee hienolla tavalla esiin kohdehenkilön persoona ja luonne, joissakin se jää hyvin tuntemattomaksi. Tähän erilaisuuteen vaikuttavat toki myös erilaiset lähdepohjat.
   Myönteistä on, että teoksessa on pyritty ekumeenisuuteen. Luterilaisia on luonnollisesti eniten, mutta myös katoliset ja ortodoksit on muistettu kohtuullisen hyvin. Niin sanottujen vapaiden suuntien edustajia olisi voinut ottaa mukaan enemmänkin.
   Teos sisältää vahvan annoksen kotimaista kirkkohistoriaa. Erinomainen asia, että tällainen kirja on saatu aikaan.

VEIJO KOIVULA

Artikkeli on osa lehteä 1/2013