Maata kiertelemässä: Ovatko Britannian kristityt vainottuja?

16.1.13

Maata kiertelemässä

Ovatko Britannian kristityt vainottuja?

Britanniassa on herättänyt keskustelua tapaus, jossa baptistitaustainen nainen nosti syytteen työantajaansa vastaan. Syytteen syynä olivat työnantajan hänellä sunnuntaina teettämät työt. Nainen pitää tätä hänen uskonsa vainoamisena, sillä hän ei voinut täyttää käskyä ”pyhitä lepopäivä”. Vaikka töihin painostaminen ei olekaan suotavaa, oikeus katsoi, ettei lakia ollut rikottu.
   Päätöksen perusteluissa todettiin, ettei sunnuntai pyhänä päivänä ole perustavanlaatuinen vaatimus kristillisyydessä. Ja näin on; Raamattu puhuu kyllä sapatin pyhittämisestä, mutta päivän ei tarvitse olla sunnuntai. Kristillisen uskon vaatimus on usko itse, eivät sen yksityiskohdat.
   Tällaisen oletetun vainoamisen lisäksi ympäri maailmaa kristityt kokevat väkivaltaista vainoamista, johon kirkot eivät tunnu puuttuvan. Englannin kirkon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota väkivaltaiseen vainoamiseen kuin naispiispojen tai homo-avioliittojen kieltämiseen, kirjoittaa esimerkiksi The Spectator -blogin ylläpitäjä Douglas Murray.
   Se, ovatko kristityt Britanniassa todella vainottuja, riippuu näkökulmasta. Jos verrataan Britannian tilannetta esimerkiksi Egyptiin tai Syyriaan, vainoamista ei voida havaita. Paremminkin pitäisi puhua kristittyjen marginaalisuudesta.
   Kristityksi itseään kutsuminen on hyväksyttyä ja muodikasta, mutta teko ei kerro mitään ihmisen todellisesta uskonnollisuudesta tai uskosta. Kristitty voi kuitenkin valita itse oman kirkkonsa ja rajoituksitta puhua omasta hengellisestä vakaumuksestaan. Pienten kristillistä kirkkoa vastustavien liikkeiden kasvu ei kerro mitään laajalle levinneestä vainoamisesta.
   Isabel Hardman muistuttaa The Spectator -lehdessä, etteivät kristittyihin työpaikoilla kohdistuvat vastoinkäymiset ole yleensä vainoamista, vaan ne kuuluvat arkipäivään. Hänen mukaansa jotkut kristityt ylireagoivat.
   Ihmiset eivät näe kristillistä uskoa koskevan avoimuuden vääjäämättömiä seurauksia.
   Raamattu on selkeä siinä, että kuuliaisuus sen opetuksille seuraa uskoa. Kristityt kuitenkin taistelevat niitä vastaan, jotka eivät usko samalla tavoin kuin he. Joissakin tapauksissa kristittyjen vainoamisen sijasta ongelma taitaa sittenkin löytyä lähempää kuin uskotaan.

EIJA NUUTINEN

Artikkeli on osa lehteä 2/2013