Ministeri: Kirkko mukaan nuorisotakuun toteuttamiseen

9.1.13

Ministeri: Kirkko mukaan
nuorisotakuun toteuttamiseen

Työpaikkoja yhteistyöllä

Tämän vuoden alusta voimaan tulleen nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen on myös kirkon huoli. Sisäministeri Päivi Räsäsen mukaan kirkolla on tärkeä rooli nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä.
   – Tarvitsemme koko yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa ja myös kirkon osallistumista takuun toteutumiseen. Kirkolla on vahva rooli perheiden tukemisessa, perheneuvonnassa ja ennaltaehkäisevässä lapsi- ja nuorisotyössä. Taloudellisesti tiukkana aikana kansalaisyhteiskunnan, lähimmäisyyden ja vapaaehtoistoiminnan arvo nousee entisestään, Räsänen sanoo Rauhan Tervehdykselle.
   Takuun mukaan alle 25-vuotiaille työttömille on löydettävä työ- tai opiskelupaikka kolmen kuukauden sisällä työnhaun alkamisesta.

Ilman kansalaistoimintaa
ei selvitä

Räsänen näkee, että seurakunnat, järjestöt ja yhteisöt voivat tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen omat voimat eivät siihen riitä.
   – Hyvässäkään taloudellisessa tilanteessa viranomaiset eivät voi vastata hyvinvoinnista ilman kansalaistoiminnan tukea. Pidän tärkeänä myös sitä, että koulujen oman uskonnon opetuksen asema edelleen turvataan ja arvokasvatusta vahvistetaan, Räsänen toteaa.
   Räsänen muistuttaa hurjista luvuista: Suomessa on yli 30 000 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Yhden nuoren syrjäytymisen ehkäisy aiheuttaa – rahasta puhuttaessa – yli miljoonan euron säästön yhteiskunnalle.

Oppisopimuskoulutuksella
kirkon töihin

Työ- ja elinkeinoministeriön kyselyn mukaan oppisopimus ja työssä oppiminen ovat nuorille työttömille suosituimmat keinot hankkia itselle ammatti.
   Nuorten Ystävien pitkäaikainen pääsihteeri, vastikään eläkkeelle jäänyt järjestöneuvos ja Pohjois-Pohjanmaa -palkinnon sunnuntaina saanut Marja Irjala perää juuri oppisopimusmahdollisuutta myös kirkon töissä.
   Hän sanoo ymmärtävänsä, ettei kirkolla ole suuria rahoja nuorten työllistämiseen, mutta oppisopimuskoulutus ja seurakuntien tarjoamat kesätyöt ovat nuorille oiva mahdollisuus oppia työelämän rytmiä.
   Kun suuria rahoja nuorten työllistämiseen ei ole kunnilla eikä järjestöillä, Irjalan mukaan ainoa keino on lyödä yhteiset vähät rahat yhteen ja saada näin nuorille työpaikkoja.
   Kirkon erityisrooliksi nuorten ja perheiden parissa Irjala istuttaa toivon ylläpitämisen.
   – Kirkon viestin pitää olla kannustava: nyt ei anneta periksi, Irjala sanoo.

Seurakunta
perusti pajan

Inarin seurakunnassa on ollut autopajatoimintaa jo monen vuoden ajan. Pajatoiminta on autojen kasailua, remppaamista ja tietenkin ajamista. Nuorisotyöntekijä Tauno Ljetoff selvittää, että paja tavoittaa yläasteen päättäviä inarilaisnuoria, jotka miettivät, mihin ryhtyä elämässään.
   Pajatoiminnan avulla muutama nuori on myös saanut itselleen työpaikan muun muassa autohuoltamoilta. Paja työllistää yhden ohjaajan.
   Ljetoff ei halua määritellä, että paja olisi erityisesti tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.
   – Toki se saattaa toimia syrjäytymisen ehkäisijänä, sillä paja vahvistaa nuoria sosiaalisesti, hän tietää.
   Pajatoiminta on seurakunnan rahoittamaa.

RIITTA HIRVONEN

Lue aiheesta lisää lehden pääkirjoituksesta.

RT-raati

Lehden uusi palsta, Rauhan Tervehdys -raati, aloittaa ruodinnan ajankohtaisista kysymyksistä. RT-raati kommentoi noin kerran kuukaudessa lehdessä ajankohtaista uutisaiheita. Raatiin kuuluu toimittaja Pekka Aittakumpu, lähetystyöntekijät Pia ja Mikko Pyhtilä (vastaavat yhdessä), opettaja Johanna Aittola, eläkeläinen Raili Saarenpää, lääkäri Kaisa Tuomisalo, opettaja Jukka Kesti, toimitussihteeri Sirpa Laurila, diakoniatyöntekijä, kotiäiti Laura Pietarila ja opiskelija Ida Ikonen. Raati täydentyy vielä muutamilla henkilöillä. Raatilaiset vuorottelevat kommentoinneissaan. Vaikka raatilaisissa on mukana herätysliikkeisiin kuuluvia, vastaa jokainen tällä palstalla yksityishenkilönä.

Mitä konkreettista seurakunnat voisivat mielestäsi tehdä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi?

Erkki Pulliainen
oululainen emeritus-professori, valtiopäiväneuvos, tietokirjailija

– Kaikki toimijat, seurakunnat mukaan lukien, ylläpitämään työpajoja. Yhtäkään nuorta ei saa hylätä omiin oloihinsa. Seurakuntayhteyteen omistautuneita, varttuneita ”ei-nyt-muuta-tekemistä”- osaajia on pyydettävä käyttämään aikaansa nuorten kanssa konkreettiseen tekemiseen.
   – Seurakunta tarjoaa lämpimät tilat, laitteet ja tarvikkeet sekä omaa henkilökuntaansa. Kunta ja valtio tarjoavat budjettirahoillaan oman osuutensa. Nuoren työvalmius on arvokkainta pääomaa.

Johanna Aittola
opettaja, Kiimingin seurakunnan luottamushenkilö

– Seurakuntien tulisi panostaa enemmän nuorille tarjottaviin kesätöihin. Niillä voitaisiin tavoitella myös syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
   – Isosena toimiminen ei ole kuin muutamien päivien tai viikon mittainen rupeama, mutta usein se on ainoa kesätyö, mitä nuoret saavat. On huolestuttavaa, jos seurakunnissa joudutaan rajoittamaan muun muassa taloudellisista syistä isosten määrää leireillä, retkillä ja kerhoissa. Silloin kaikille halukkaille koulutuksen käyneille isosille ei voida tarjota töitä.
   Vaarana onkin, että juuri syrjäytymisvaarassa olevat nuoret jäävät ilman töitä, vaikka lyhyenkin työkokemuksen saaminen olisi heille tärkeää.

Raili Saarenpää
nyk. oululainen eläkeläinen, ent. Oulun diakoniaopiston rehtori

– Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on jopa seurakunnan velvollisuus. Itse uskon vahvasti koulutuksen kautta työllistymiseen. Seurakunta voisi esimerkiksi tarjota tilat nuorten kokoontumisille niin sanottua vertaistuutorointia varten. Yhteistyökumppaneina voisivat olla ammatillisen koulutuksen eri alojen opiskelijat, kuten tekniikan ja sosiaali- ja terveysalan saman ikäiset nuoret opiskelijat. Nuoret puhuvat samaa kieltä. Tällaisissa tapaamisissa voisi syntyä ratkaisuja niiden peruskoulunsa päättävien kanssa, jotka eivät tiedä mitä haluavat isona tehdä.

Pekka Aittakumpu
lehtien toimittaja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys

– Ajattelen, että seurakunnat ovat jo tehneet maamme nuorille suuren ja konkreettisen palveluksen muun muassa pyhäkouluja, päiväkerhoja ja rippikouluja järjestämällä. Niissä lukematon joukko suomalaisia on saanut elämänsä alkutaipaleella vahvistusta kestäville ja elämässä eteenpäin vieville arvoille.
   – Nuoret tarvitsevat ennen kaikkea uskoa Jumalaan ja luottamusta tulevaisuuteensa ja mahdollisuuksiinsa. Tässä seurakunnat voivat auttaa pysymällä kirkon perustehtävässä eli viemällä evankeliumia nuorten elämään.

Mikko ja Pia Pyhtilä
Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijät Mwanzassa Tansaniassa

– Kirkossa on paljon hyviä esimerkkejä työntekijöistä, jotka kuluttavat aikaa kouluilla, nuorten harrastuksissa, nuorten vanhempien parissa ja opettajien huoneissa – siis muuallakin kuin seurakuntataloilla. Näin heille syntyy monia mahdollisuuksia oppia tuntemaan syrjäytymisvaarassa olevat ja saada heihin kontaktia.
   – Syrjäytymistä ehkäisee parhaiten se, että ihminen kokee olevansa tarpeellinen. Siksi seurakunnat voisivat paljon enemmän toteuttaa asioita talkootyöllä. ”Minkä voit teettää jollain toisella, älä tee sitä itse” -ajatus on vahva lääke työllistämiseen. On hyvä muistaa, että esimerkiksi moni kaunis suomalaiskirkko on rakennettu talkoovoimin.

Kaisa Tuomisalo
oululainen lääkäri, kotiäiti, Herättäjä-Yhdistyksen Karjasillan paikallisosaston sihteeri

– Saimme ystävieni kanssa idean palvelusta, jonka seurakunta voisi perustaa esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Palvelun kautta seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset tarjoaisivat nuorille henkilökohtaista apua ja tukea arkielämässä. Sivustolle olisi helppo jättää yksityinen yhteydenottopyyntö. Tukihenkilö tarjoaisi keskusteluseuraa ja auttaisi nuorta askarruttavissa asioissa. Tukihenkilöä olisi mahdollista myös tavata tai hänen kanssaan voisi asioida virastoissa, kuten työvoimatoimistossa tai esimerkiksi mahdollisessa opiskelupaikassa.

KOONNUT: RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 1/2013