Roy Mattson huolehtii Oulun Metsänkävijöiden leirikeskuksesta.(Kuva: Pekka Helin)

Minun Juttuni: Roy Mattson on ikipartiolainen

24.1.13

Minun Juttuni

Roy Mattson on ikipartiolainen

Luminen ja kapea tie vie Jolosjoen varrelle Kiiminkiin. Jos kaksi autoa kohtaisi, jommankumman pitäisi peruuttaa, miettii partioaktiivi Roy Mattson, joka on matkalla Oulun Metsänkävijöiden leirikeskukseen.
   Mattsonin ensimmäinen tehtävä Myllykarhun leirikeskuksessa on hakea vajasta lapio, jolla voi putsata lumesta kulkuväylän päärakennukseen. Siellä on majoitustilat, keittiö ja kuivaushuone.
   Täällä lippukunnan partiolaiset yöpyvät leireillään. Oulun Metsänkävijöissä ei ole aikaisemmin ollut naisia tai tyttöjä mukana toiminnassa muuten kuin vetäjinä. Parin viime vuoden aikana asia on kuitenkin muuttunut, sillä Metsänkävijät eli Mänkijät aloittivat ruotsinkielisen partiotoiminnan lippukunnassaan ja sen myötä mukaan on saatu myös tyttöjä.
   Mattson tarkastaa paikkoja, sillä keskuksessa pidetään pian leiri. Useat Oulun alueen partiolippukunnat pitävät Myllykarhun Leirikeskusta retkikohteenaan ja siitä Mattson on hyvillään.
   Keittiö on leirikeskuksen ainoa tila, jota lämmitetään talvella jatkuvasti.

Kunnon
saunakin löytyy

Partiolaiset ovat jättäneet jääkaappiin Mattsonin hyväntahtoiseksi hämmästykseksi ruokatarvikkeita kuten makkaraa. Mattson korjaa eräpäivänsä ohittaneet ruuat mustaan jätesäkkiin.
   Rakennuksen isompaan majoitustilaan mahtuu lavereille 50 sudenpentua, jotka ovat partiolaisista nuorimpia. Huone lämpiää kivistä muuratulla takalla.
   Tilan seinällä on pellolle ammutun hirven nahka. Pienemmässä huoneessa on toinen nahka, joka on kuulunut vähäisemmälle elukalle, villisialle.
Kuivaushuoneen orressa riippuu Suomen lippu, joka näyttää hieman nuhruiselta.
   Sauna sijaitsee isossa pihapiirissä vastakkain päärakennusta. Myös saunalle on lapioitava kulkuväylä.
Kylmänä ja hämäränä sauna ei viehätä. Kun saunan lämmittää, siitä tulee jälleen houkutteleva hyvänolon pesä, joka hohkaa lämpöä, vaikka ulkona olisi pimeää ja kylmää.

Partio alkoi
viisivuotiaana

Lastentarhanopettajana työskentelevä Mattson on Oulun Metsänkävijäin tukiyhdistyksen puheenjohtaja eikä varsinaisesti enää lippukunnan aktiivijäsen. Tukiyhdistys luo taloudellisia puitteita lippukunnalle.
   Mattsonin partioura alkoi 6-vuotiaana 1960-luvulla. Hänestä tuli kolkkapoika, joka vastaa nykyistä sudenpentua.
   Kolkka on Mattsonin mukaan kalevalainen sana, joka tarkoittaa nuolta. Mattson kertoo kuinka metsästäjien oppipojat muinoin etsivät isäntiensä ohi ampumia kolkkia.
   Mattson ei koskaan nuorena osallistunut kansainvälisille leireille, jamboreille. Jamboreen vuoro tuli vasta sitten, kun hän oli jo aikuinen.
   Lillehammerin jamboree järjestettiin vuonna 1975. Osanottajia oli 23 000.
   Norjaan sijoittuu myös toinen muisto hänen viimeiseltä leiriltään. Lofooteilta pohjoiseen, Vesterålen’in saarialueella pidettiin Moby Dick -leiri, johon osallistui viitisenkymmentä Mänkijää.
   – Keli oli mahdoton, jäämereltä tuuli eivätkä teltat pysyneet pystyssä. Nuorin partiolaisista oli kahdeksanvuotias. Kukaan ei valittanut tai tullut sairaaksi, sillä jokainen tunsi kokevansa jotakin ainutlaatuista.

Yrityksellä ja
erehdyksellä oppii

Partion merkitys on Mattsonin mukaan siinä, että se sosiaalistaa ja tasavertaistaa lapset ja nuoret. Oppiminen tapahtuu yhdessä.
   Yhteishenkeen kuuluu, että jokainen täyttää velvollisuutensa. Jos joku lusmuaa, hän on vaarassa jäädä yksin eikä se ole herkkua.
   – Teltta ei lämpene, jos kaikki eivät hae puita, Mattson luonnehtii.
   Hyvä partiolainen kunnioittaa Mattsonin mukaan kanssaihmisiä ja luontoa. Siihen harjoittavat partiolaisten yhteiset retket luontoon.
   Oppiminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Jokaiselle on oma sopiva roolinsa. Yksi tekee ruokaa, toinen pilkkoo puita.
   Monet johtohenkilöt ovat olleet partiolaisia. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, entinen meppi ja kansanedustaja Esko Seppänen sekä nykyinen meppi Liisa Jaakonsaari ovat tunnettuja esimerkkejä.

Partiotyö
yhtymässä turvattava

Mattson on Tuiran seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen. Hän puhuu seurakunnallisen partiotoiminnan puolesta.
   Mattson toivoo, että Oulun seurakuntayhtymän Seurakuntatyön erityispalveluissa partiosta vastaavan nuorisotyönohjaajan virka säilytetään, kun nykyinen viranhaltija jää pois.
   Hänen mielestään seurakunnissa tulee olla partiotyön yhdyshenkilö, koulutettu partio-ohjaaja, eli seppo.
   Jos partiotyö siirtyy yksittäisten seurakuntien vastuulle, lippukunnat saattavat joutua eriarvoiseen asemaan, koska seurakuntien resurssit ovat erilaiset.
   – Koska partiotyö on seurakunnan työala, tulee partiotyölle ja lippukunnille annettava taloudellinen ja muu tuki olla kirkkovaltuuston päätettävissä.
   – Tuen pitää lisäksi olla tasapuolista, Mattson arvioi.
   Mattson muistuttaa, että lippukunnat antavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta.

Kolme kivaa
• Oulun metsänkävijät on perustettu 1917. Lippukunta kiistelee leikkimielisesti Pohjan Veikkojen kanssa, kumpi niistä on vanhempi. Kumpikin kuului alussa Oulun Valppaat -nimiseen lippukuntaan osastoina, mutta Oulun Metsänkävijät erosivat aikaisemmin perustaen oman lippukunnan.
• Roy Mattson uskoo, että partiotaidot ovat hyväksi armeijassa, kun pitää pärjätä kenttäolosuhteissa. Yksi merivoimissa palvellut Oulun metsänkävijä, Osmo Kivilinna, sai aikoinaan Mannerheim-ristin.
• Vanhempia Mänkijöitä yhdistää Nälkäinen Veljeskunta, joka nauttii aika ajoin yhteistä iltapalaa. Silloin olemme kaikki kuin nuoria partiolaisia ikään katsomatta, Roy Mattson sanoo.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 3/2013