Pääkirjoitus: Kaikkensa tekemisen aika

11.1.13

Pääkirjoitus

Kaikkensa tekemisen aika

Tässä lehdessä kysellään, mitä seurakunnat voivat tehdä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Vastausta etsii muun muassa uusi, vuoden alusta toimintansa aloittanut Rauhan Tervehdys -raati, joka ruotii noin kerran kuukaudessa ajankohtaista, toimituksen antamaa kysymystä.
   Kirkko tekee jo paljon hyvää lasten ja nuorten parissa. Luottavaisesti voi sanoa, että kun kirkko panostaa vuosittain lapsi-, perhe- ja nuorisotyöhön noin 330 miljoonaa euroa, näitä verovaroja ei käytetä jonnin joutavaan. Kirkon kasvatustyössä toimii 4 000 ammattilaista. Suuri joukko tuosta määrästä ei tee työtänsä vain palkkansa verran vaan paljon enemmän, koska kirkon työ on heille myös elämäntapa.
   Kaikesta tästä huolimatta on hyvä kysyä, mitä vielä ja ehkä osittain uusin keinoin kirkon nuorisotyössä voitaisiin tehdä nuorten hyvän elämän puolesta.
   Asiaan laittaa vauhtia maaliskuussa Ouluun saapuva kirkon Nyt on Henki päällä -kiertue, joka kulkee pitkin Suomea synnyttämässä keskustelua ja tekoja nuorten syrjäytymistä vastaan.
   Nuorten yhteiskuntatakuu astui voimaan vuoden alussa. Seurakunnilla ei ole suuria määriä työpaikkoja tarjottavana nuorille. Isosena toimiminen tarkoittaa lyhyitä työrupeamia eikä aina palkkaakaan, mutta kokemus isosena olemisesta on kokemuksen mukaan yllättävänkin suuri nuoren kehitykselle.
   Koko Suomen yhteisen tahtotilan on oltava nuorten työllistäminen ja kaikenlainen tuuppiminen eteenpäin. Siksi seurakuntien on hyvä työllistää esimerkiksi juuri isospestien kautta nuoria niin paljon, ettei kukaan itselleen vastuuta haluava nuori jää työkokemusta vaille.
   Osasta seurakuntia on kuulunut tietoa, että isosten määrää oltaisiin rajaamassa nykyistä vähemmäksi. Nyt ei ole sellaisten päätösten aika. Rahasta kaavailuissa ei voi olla kyse, sillä jos isosille maksetaan, palkkio on pieni. Nyt tarvitaan karsimisten sijaan yliyrittämistä nuorten saamiseksi työelämään.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 1/2013