Riitta Hirvonen: Mun messua ei olekaan

30.1.13

Mun messua ei olekaan

Rauhan Tervehdyksessä alkoi viikko sitten uusi Arvostele mun messu -palsta. Kuten television katsojat tietävät, nimi tulee suositusta Arvostele mun illallinen -lifestyleohjelmasta.
   Uuden juttusarjan yhteydessä viime torstaina kerrottiin, että Arvostele mun messu -kirjoitukset haluavat osaltaan tehdä kirkon messuja tutuiksi ihmisille.
   Viimeviikkoisen lehden ilmestyttyä saimme toimitukselle nopeasti terveiset: Miten päädyitte Arvostele mun messu -nimeen? Palautteen mukaan messua ei voi arvostella kuten teatterinäytelmää. Myös ilmaisua ”mun messu” pidettiin hieman harhaanjohtavana.
   Kritiikki myönnetään osin oikeaksi: kirkon tiedotuksessa on määrätietoisesti viime vuosina puhuttu koko kansan messusta. Jumalanpalvelus ei ole papin esitys, jota seurakuntalaiset passiivisena seuraavat kirkon penkeiltä. ”Mun” messua ei ole olemassakaan.
   Messun arvostelemisen vaikeus tiedetään hyvin toimituksessa ja työpaikan käytävillä väännämme useinkin kättä kirkonmenoista. Välillä puheissa huiskitaan tylsältä tuntuvaa messua kirkon ytimestä ulkoreunalle, mutta sitten taas palataan toteamaan, että ilman kirkonmenoja seurakuntaelämä tuntuu laihalta.
   Toimituksen saaman palautteen mukaan messussa on yksi kohta, jota on vaikea arvostella. Se on ehtoollinen.
   Näin varmasti on. Viinin, leivän ja sanojen ”sinun puolestasi annettu ja vuodatettu” pohjimmainen merkitys on niin suuri mysteeri, ettei toimituksessa sitä yritetäkään arvioida ja arvostella.
   Mutta ihmisen mieli on juuri näin raadollinen: ehtoollispöydässäkin ajatus voi hukkaantua olennaisesta muualle. Polvistuessa alttarilla on usein niin kosketettu olo, että on herkkä kaikille ylimääräiselle, kuten sille, että välillä papeilla tuntuu olevan aivan liian kiire jakaa ehtoollista.
   Ehtoollispöydässä olo on kuin olisi saanut tilaisuuden tulla käymään lähellä pyhää – Jumalaa – ja siihen hämmennykseen sopii huonosti kiireentuntoisesti liikkuvat papin jalat.
   Viipyminen on ylellisyyttä nykymaailmassa, jossa nopeus on hitautta arvostetumpaa. Ehtoollispöydässä käänteinen järjestys on toivottavaa. Minun mielestäni.
   Toimituksen väki arvostelee messua jatkossakin tietoisena siitä, että kirjoitukset ovat hyvin subjektiivisia ja niillä on vain harvoin tekemistä oikean ja väärän kanssa.
   Olkaa te lukijat samaa tai eri mieltä kanssamme. Käykää messuissa.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 4/2013