RT-raati: Yhteisvastuukeräys

30.1.13

RT-raati

Yhteisvastuukeräys auttaa tänä vuonna yksinäisiä vanhuksia. Millä keinoilla seurakunnat, järjestöt, kunnat ja myös tavalliset kansalaiset voisivat löytää yksinäisiä vanhuksia?

Erkki Pulliainen
oululainen emeritus-professori, valtiopäiväneuvos, tietokirjailija
– Mistä hienotunteista lisäapua yksinäisyyden ollessa sitä itseään? Kaikkinaisia teknisiä välineitä voisi ajan hengen mukaisesti ajatella, mutta miten yksityisyydensuoja. Sitäkään ei saisi loukata. Seurannan on siis perustuttava inhimilliseen välittämiseen.
– Olisiko ystäväauttajarenkaissa ideaa? Kuka ottaa kopin?

Laura Pietarila
oululainen kotiäiti ja diakoniatyöntekijä
– Kun vanhus ei lähde ikäihmisille tarkoitettuihin tapahtumiin, tärkeäksi keinoksi heidän tavoittamiseksi nousee esimerkiksi seurakuntien tekemät syntymäpäiväkäynnit. Syntymäpäiväkäynteihin voisi panostaa tekemällä käyntejä muidenkin kuin pyöreitä vuosia täyttävien luona.

Raili Saarenpää
rehtori (emerita) Oulusta
– Eniten yksinäisiä vanhuksia tapaavat työssään sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät sekä diakoniatyöntekijät.
Myös järjestöjen ja asukastupien asiakkaat tietävät oman asuinalueensa vanhuksia. Todennäköisesti myös Yhteisvastuukeräyksen toteuttajat kohtaavat kodeissaan olevia yksinäisiä vanhuksia.
– Yhteisvastuukeräyksen organisoijat voisivat koota näiden eri tahojen edustajia yhteen yksinäisille vanhuksille suunnatun toiminnan kehittämiseksi.

Ida Ikonen
saamelaiskulttuuria Oulussa opiskeleva pellolainen opiskelija
– Yksinäisiä vanhuksia tarvitsee tuskin kaukaa etsiä, riittää, että aukaisee silmänsä ja tarkastelee omaa arkipäiväänsä: Mitäpä jos tuokio postin kassajonossa oli tuntemattomalle mummolle ainoa hetki, jolloin hän saattoi puhua jonkun muun kuin virkailijan kanssa?
– Vaikeidenkin kulkuyhteyksien takaa on päästävä mukaan tapahtumiin ja toimintaan.

Ilkka Lehto
seurakuntalainen Siikalatvalta
– Yhteistyöllä sosiaalitoimen ja järjestöjen – kuten eläkeläisjärjestöjen – kanssa yksinäisiä vanhuksia luulisi löytyvän kohtuudella.
– Kristillisen arvomaailman olettaisi ohjaavan meitä tavallisia kansalaisia näkemään ja kuulemaan ympärillämme olevaa avun tarvetta. Tehokkain keino olisi väkevä herätys. Rukoillaan sitä.

Pekka Aittakumpu
lehtien toimittaja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksessä (SRK)
– Ihanteellisinta olisi, jos yhteiskuntamme muuttuisi entistä yhteisöllisemmäksi, jotta apua tarvitsevat huomattaisiin paremmin. Yksinäisyydestä kärsiville vanhuksille olisi hyvä olla tarjolla tunnettu, luotettava ja helppokäyttöinen kanava, jonne he voivat ottaa yhteyttä halutessaan.

Mikko ja Pia Pyhtilä
Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijät Mwanzassa Tansaniassa
–Seurakuntien kannattaisi tehdä muutaman vuoden välein kierros alueensa kaikkien kotien oville. Se voisi olla tervehdyskäynti tai isompaan tapahtumaan kuuluva ovelta ovelle -kierros. Myös yhteisvastuukerääjät voisivat viedä koteihin seurakunnan terveiset.
– Kotivierailut ovat monissa maissa normaalia luterilaisen seurakunnan toimintaa.

Kaisa Tuomisalo
oululainen lääkäri, kotiäiti, Herättäjä-Yhdistyksen Karjasillan paikallisosaston sihteeri
– Yksinäisten vanhusten löytämiseksi tulisi kaikkien meidän katsella ympärillemme. Jos esimerkiksi naapurustossa tai lähialueella havaitsee apua tarvitsevan vanhuksen, voisi häneltä rohkeasti kysellä kuulumisia ja avun tarvetta.
– Jos avuntarvetta on laajemmin, seurakunnalla voisi olla nimetty työntekijä, johon esimerkiksi juuri naapurit voisivat olla yhteydessä.

Sirpa Laurila
ylikiiminkiläinen toimitussihteeri Sley-Media Oy:ssä
– Työttöminä olevissa kansalaisissa on paljon potentiaalia, joka voitaisiin saada yhteisvoimin tekemään työtä vanhusten hyväksi.
– Toinen avainsana on profiloituminen. Jokainen toimija verkossa tekee sitä, mitä parhaiten osaa. Seurakunnan tehtävä on ensisijaisesti huolehtia vanhusten hengellisestä hyvinvoinnista.

KOONNUT: RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 4/2013