(Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio)

Sanat eivät aina riitä lohduksi

23.1.13

Sanat eivät aina riitä lohduksi

Lääkäri lukee paperista ja tulkki kääntää. ’Miehellänne oli vaikea yö, teimme kaikkemme. Aamulla kello 7 hänen sydämensä pysähtyi.’ Kuulen sanat, mutta en ymmärrä.
Astumme portaita alas hyvästelemään pois nukkuneen. Jalkani ovat lyijynraskaat, ne tietävät. Tästä alkaa pitkä matka.

Näin kuvaa jyväskyläläinen Leena Impiö miehensä kuolemaa Teneriffalla vuonna 2006. Kertomus on hänen uudesta kirjastaan Toisella rannalla.
   Pitkä matka on opettanut Impiötä. Hän puhuu ensi viikolla Oulussa surevan kohtaamisesta.
   Impiö on oppinut, että lohduttaja kohtaa surevan parhaiten olemalla oma itsensä, ilman rooleja. Parasta on jos sureva kokee, että toinen ihminen yksinkertaisesti on läsnä.
   – Sanoilla ei ole niin suurta painoa kuin luullaan, Impiö toteaa.
   Joskus hienoista sanoista on pelkästään haittaa. Esimerkiksi raamatunlauseet saattavat lukita surijan, jos ne lausutaan pintapuolisesti.
   – Surija kokee, että tuo ihminen ei ymmärrä minua.
   Lohduttaminen ei onnistu silloin, kun lohduttaja tyrkyttää jotain sellaista, joka tulee kuin automaatista.
   Impiön mukaan lähimmäisen ei kannata pähkäillä mitä hienoa hänen pitäisi sanoa.
   Kaksi sanaa, otan osaa, saattaa riittää.
   Impiö kertoo kuinka jotkut karttavat surevia, koska eivät tiedä mitä sanoa. He kokevat, että heidän pitäisi olla enemmän kuin ovat.
   Impiö on surutyössään oppinut eniten kehitysvammaisilta. He eivät mieti mitä sanovat vaan ovat sellaisia kuin ovat.

Arjen
pitkospuut

Impiö on kokenut suurta lohdutusta yksinkertaisissa arjen tilanteissa. Roskapöntöllä kohdattu naapuri on tarjonnut olkapäänsä ja kysynyt miten sinä jaksat.
   Kerran Impiö istui yksin kirkonpenkissä. Suru nousi pintaan ja Impiö alkoi itkeä. Tuntematon kirkkovieras otti häntä kädestä ja lohdutti.
   Leena Impiö puhuu pienistä asioista arjen pitkospuina, jotka vievät vaikean maaston yli. Sellainen on vaikkapa teehetki lähes tuntemattoman kanssa.
   – Sain puhua mitä tuntui ja hän sai lohduttaa minua.
   Impiötä on lohduttanut kun joku on tullut käymään ja tuonut leipää tai keittoa. Myös laulut ja virret lohduttavat.
   – Joka aamu mieleen nousee virsiä ja lauluja.
   Impiö huomauttaa, että jokainen saa surra omalla tavallaan. Yhtä oikeaa tapaa ei ole.
   – Eräs ystäväni suri miestään menemällä metsään ja huutamalla. Itselleni olen sallinut itkun olkapäätä vastaan. Olen pyyhkinyt silmät ja taas on menty eteenpäin.
   Impiön mukaan jotkut tekevät suruunsa töitä. Yksi lähtee matkoille, vaikka se saattaakin hidastaa surutyötä.
   Impiö koki raskaimmat hetket hautajaisten jälkeen, kun hän tunsi syvästi, että kaikki oli toisin. Pöydän päässä oli tyhjä tuoli. Tuttuja askelia ei enää kuulunut.
   – Siitä pitää vain mennä eteenpäin. Sen ymmärtäminen, että rakasta ei saa enää takaisin on aikamoinen prosessi. On ymmärrettävä, että tämä on totta. Elävä ihminen tulee kuolleeksi.
   Leena Impiö kokee, että ihmiset ovat kannatelleet häntä rukouksin ja muistamisin. Jokainen on vuorollaan lohduttajana ja lohdutettavana.

PEKKA HELIN

Leena Impiö puhuu Oulussa aiheesta surevan kohtaaminen ke 30.1. klo 18 Vanhassa Pappilassa, Asemakatu 6.
Leena Impiö tunnetaan virsien ja laulujen sanoittajana ja kirjoittajana. Häneltä on ilmestynyt mm. kirjat: pakinakokoelma ”Leipäpuhetta”, runoteos ”Perillä on paljon kysyttävää” ja kirja ” Toisella rannalla, askelia surussa”
Radion aamu- ja iltahartauksien puhujana Leena Impiö muistetaan parin vuosikymmenen ajalta.

Sururyhmät auttavat

Erilaisia vertaistukeen ja ammattilaisohjaukseen perustuvia sururyhmiä järjestävät Suomessa lähinnä seurakunnat. Myös jotkut järjestöt, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) ja mielenterveys- ja syöpäjärjestöt pitävät joskus omia sururyhmiä. Rauhan Tervehdyksen tilaajaseurakunnissa parasta aikaa sururyhmiin kerätään osallistujia Muhoksella sekä Oulussa, jossa kohteena ovat itsemurhan tehneiden läheiset. Lisätietoa ryhmistä löytyy lehden sivuilta 18 ja 22. Voit ladata lehden pdf-version täältä.

Artikkeli on osa lehteä 3/2013