Evästä lastasi rakkaudella, Raamatulla ja tehtävillä

13.2.13

Asiantuntijan neuvo:

Evästä lastasi rakkaudella, Raamatulla ja tehtävillä

Hyvä vanhempi muokkaa lapsensa luonnetta, auttaa häntä ajattelemaan sekä edistää lapsensa suhdetta Jumalaan. Näin neuvoo Vaasan suomalaisen seurakunnan perheneuvoja ja sosiaalipsykologi
Saara Kinnunen.

Suomessa yhä harvempi lapsi saa kotonaan kristillistä kasvatusta. Kinnunen on huolissaan hengellisten eväiden riittävyydestä, joita vanhemmat pakkaavat lastensa reppuun. Kinnunen korostaa, että lapsen hengellisyyden tukeminen alkaa varhaislapsuudessa, koska silloin saadut tunnekokemukset ovat loppuelämämme perusta.
   Isä tai äiti edistää lapsensa suhdetta Jumalaan yksinkertaisesti olemalla hellä ja rakastavainen.
   – Jos saamme lapsena kokea vanhempien lämmintä rakkautta, meidän on helppo ymmärtää, että Jumalakin rakastaa. On vaikea uskoa ja luottaa hyvään Jumalaan, jos on paljon kokemuksia etäisistä vanhemmista, Kinnunen kertoo.
   Tämä perustuu Kinnusen mukaan siihen, että Jumala-kuvan psyykkinen syntymekanismi on voimakkaampi kuin tiedollinen opetus.

Lapsi uskoo
luonnostaan

Toinen vanhempien tärkeä tehtävä, jota Kinnunen painottaa, on Raamatun tutuksi saattaminen.
   – Kristinusko on kirjan uskonto. Siksi on tärkeä, että lapset oppivat jo pienestä, että uskomme perustuu Raamatun sanaan eikä se ole ihmisten keksimiä juttuja.
   Viiden lapsen äitinä ja moninkertaisena mummona Kinnunen on todennut Raamattumaratonin lapsille sopivaksi tavaksi juurtua Jumalan sanaan. Silloin oppiminen tapahtuu lasten ja aikuisten vuorovaikutuksessa ja yhdessä kasvaen.
   Vanhempien merkitys kristillisenä kasvattajana kasvaa, kun niin sanottu lapsen usko -vaihe loppuu.
   – Uskominen on lapselle luonnollista ja 5-vuotiaana lapsi on uskovaisimmillaan. Hänhän uskoo vaikka joulupukkiin. Silloin uskon evään antaminen on helppoa.
   Noin 10-vuotiaana lapsen ajattelu alkaa muuttua konkreettisesta abstraktiksi. Lapsen usko -vaiheen loppuminen haastaa vanhemmat keksimään uusia uskon tukemiskeinoja.
   Kinnunen muistaa kirkkoherkut, joita he käyttivät, kun houkuttelivat lapsiaan jumalanpalvelukseen. Hän ei kuitenkaan usko pakottavaan kasvatukseen.
   – Usko kasvaa vain vapaaehtoisuuden ilmapiirissä, kertoo monia perhettä ja kasvatusta käsitteleviä kirjoja kirjoittanut Kinnunen.

Pienikin tehtävä
antaa merkityksen

Useiden tutkimusten mukaan seurakuntaan sitoutuminen on kestävämpää, jos ihminen on lapsena tai nuorena osallistunut tavalliseen seurakuntaelämään, erityisesti jumalanpalvelukseen.
   Vuonna 2008 julkaistussa Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmassa korostetaan lapsen osallisuutta. Tavoitteeksi on asetettu, että lapsi voi osallistua aktiivisesti seurakuntaelämään, sen suunnitteluun ja toteutukseen ikäkaudelleen sopivilla tavoilla.
   Tavoite ei Kinnusen mukaan vielä toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen mukaansa lapsilla on usein liian passiivinen rooli niin kotona, seurakunnissa kuin yhteiskunnassa yleisesti.
   – Lapsilta kysellään kamalasti, otatko tänään sitä vai tätä. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa, kun on kuudenlaisia muroja tarjolla. Merkityksen kokeminen tulee kuitenkin tehtävien ja vastuun kautta, Kinnunen kertoo.
   – Tämä pätee myös seurakunnassa. Luterilainen kirkko on työkeskeinen kirkko, niin että työntekijät tekevät asioita paljon itse. Köyhemmissä kirkoissa on selvää, että seurakuntalaisilla on tehtäviä ja vastuuta.
   Kinnunen korostaa nimenomaan aktiivista osallistumista. Pienikin tehtävä, kuten kynttilöiden sytyttäminen, kuorossa laulaminen tai raamatunpätkän lukeminen, vahvistaa seurakuntayhteyttä.

Arki on yhä
haastavampaa

Kaksikymmentä vuotta perheiden elämää perheterapeutin vinkkelistä tarkastellut Kinnunen tietää, että lapsiperheiden arki on muuttunut haastavammaksi.
   – Vaikka nykyään on elämää helpottavia koneita ja muita apukeinoja, arjen kuormittavuus on lisääntynyt. Tämä liittyy siihen, että nuoret perheet ahnehtivat liikaa. Heidän pitää ehtiä lasten, perheen ja työn kanssa.
   Kinnusen mukaan hyvä arki muodostuu pienistä sosiaalisista tavoista.
   – Kerrotaan yhdessä iloisista asioista. Vaalimalla tulisi myös vaalia sitä, että syödään edes kerran päivässä yhdessä.

Kinnusen 10 vinkkiä

*Kuuntele lasta
*Kiinnostu lapsen asioista
*Vaalikaa perheen yhteisiä hetkiä
*Naurakaa usein yhdessä
*Ole luja rajojen asettamisessa
*Rukoile lapsen kanssa iltarukous
*Lukekaa yhdessä Raamattua
*Johdattele lapsi seurakuntayhteyteen
*Puhukaa paljon yhdessä
*Kerro lapselle, että hän on rakas

MARJO HÄKKINEN

Artikkeli on osa lehteä 6/2013