Kenelle kolehdit kuuluvat?

14.2.13

Kenelle kolehdit kuuluvat?

Kolehdit tulisi kirkossa kerätä pelkästään lähetystyölle ja diakoniaan, kirjoittaa oululainen pastori.
Ajatus saa kannatusta Suomen Lähetysseuran johdolta.

Tuiran seurakunnan pastori Helena Paalanne kirjoitti 23.1. Kotimaa24:n blogissaan, että ”kolehtikohteiden tulisi olla aina kohdennettu kaikkein hädänalaisimpien parissa tehtävään työhön, lähetystyöhön ja vieläpä mieluiten pääsääntöisesti ulkomaan kohteisiin”.
   Paalanteen ehdotus ei ole kirkossa yksityisajattelua. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen allekirjoittaa Paalanteen näkemyksen.
   – Tällainen ajattelu kolehtien luonteesta on vanhaa perua omassa kirkossamme. On tarpeen jatkaa kirkkomme vanhaa käytäntöä siitä, että kolehtituotot osoitetaan lähetystyöhön ja diakoniatyöhön kirkon sanoman viemiseksi eteenpäin ja hädänalaisten auttamiseksi.
   Kirkossa kerätään kolehteja – kirkkolain sanoin – evankeliumin eteenpäin viemiseksi tai vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiseksi.
   Tänä vuonna valtakunnallisia kolehteja saavat eri lähetysjärjestöjen lisäksi muun muassa kirkon diakoniarahasto, hädänalaisten ihmisten auttaminen Kirkon Ulkomaanavun kautta, Yhteisvastuukeräys ja Suomen Pipliaseuran Kiinan raamattutyö. Kolehtivaroilla tuetaan myös seurakuntien lapsi- ja perhetyötä sekä musiikkitoimintaa kotimaassa.

Lama keventää
kolehteja maailmallakin

Rissanen näkee, että paine lähetystyön tuen lisäämiseksi heidän yhteistyökirkoilleen eri puolilla maailmaa on kasvanut viime vuosina.
   – Tämä johtuu taloudellisesta lamasta, joka koettelee köyhiä kirkkoja kovimmin. Kun kirkon jäsenten toimeentulo heikkenee, heikkenevät samalla seurakuntalaisten lahjoitusten varassa elävien kirkkojen toimeentulomahdollisuudet.
   Rissasen mukaan lama koskee myös muita Lähetysseuran kaltaisia kansainvälisesti toimivia lähetysjärjestöjä. Niiden tuki yhteistyökirkoille on monissa maissa tuntuvasti pienentynyt.
   – Tästä aiheutuva lisärahoituspaine suuntautuu silloin usein Lähetysseuraan, jonka toiminta on ollut vakaata talouslamassakin, Rissanen sanoo.
   – Lisätukea Suomen Lähetysseura saa yleensä sekä seurakunnilta että yksityislahjoittajilta ja vapaaehtoisryhmiltä.
   Rissanen kertoo, että Kirkkohallituksen määräämien kolehtien osuus kaikista Suomen Lähetysseuran tuloista oli viime vuonna hieman yli yksi prosentti. Kun mukaan lasketaan seurakuntien vapaaehtoisesti Lähetysseuralle keräämät kolehdit, niiden osuus koko rahoituksesta nousee vajaaseen kuuteen prosenttiin.

Paikallisia kohteita
helpompi tukea

Kirkkohallitus määrää kolehtikohteet, jotka seurakuntien on sisällytettävä kolehtisuunnitelmaansa. Niiden lisäksi seurakunnat saavat itse päättää osan kolehtikohteistaan.
   Limingan seurakunnan kirkkoherra Ilkka Tornberg kertoo, että heidän seurakunnassaan lähetystyö saa merkittävän osan kolehtituotoista, kun otetaan huomioon sekä kirkkohallituksen määräämät kolehdit eri lähetysjärjestöille että seurakunnan omien nimikkolähettien ja -kohteiden tukeminen.
   – Lähetystyössä nähdään suoraan ja selkeästi avun kohdentaminen kohteeseensa.
   Tornbergin mukaan heidän seurakunnassaan vapaista kolehtikohteista päätettäessä lähdetään liikkeelle paikallisesta näkökulmasta. Paikallisille, tunnetuille toimijoille on helpompi myöntää kolehteja.
   – Esimerkiksi veteraanijärjestöjen hengellisen toiminnan tukemiseen voimme kerätä kolehtia, sillä voimme luottaa varojen menevän juuri tarkoitettuun toimintaan. Pääsääntöisesti emme lähde mukaan valtakunnallisen tason juttuihin.
   Oman seurakunnan työaloja tuetaan kolehdein myös maltillisesti.
   – Yhden kolehdin per työala voi vuodessa kerätä, mutta työalan on silloin hyvä olla jollain tavalla esillä kyseisessä jumalanpalveluksessa. Diakoniatyölle voidaan osoittaa useampikin kolehti. Emme kuitenkaan halua liikaa kerätä itsellemme, Tornberg toteaa.

Pienen seurakunnan
tuettava myös itseään

Myös Lumijoen seurakunnassa lähetystyö on suuressa roolissa. Vapaasti määrättäviä kolehteja kerätään usein myös lisärahoitukseksi seurakunnan omaan työhön.
   – Kolehtikohteet jakaantuvat oikeastaan neljään osaan, jotka ovat lähetystyö ja oman nimikkolähetin tukeminen, oman seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön leirirahasto, diakoniarahasto sekä kansainvälinen diakonia, Lumijoen kirkkoherra Markku Tölli kertoo.
   Suurin osa Lumijoen seurakunnan vapaasti päätettävistä kolehdeista menee edellä mainittuihin kohteisiin.
   – Lisäksi on satunnaisia ajankohtaisia kohteita, kuten Yhteisvastuukeräys ja Kirkon Ulkomaan­apu. Lumijoella on kerätty kolehtia myös Gideonien raamattutyölle sekä Rauhanyhdistykselle heidän kirkkopyhänään.
   – Vapaasti määrättäviä kolehtipäivät ovat vähentyneet. Niitä kaivattaisiin lisää, Tölli harmittelee.

Miten kolehtikohteet määräytyvät?

Kirkkolaissa määritellään, että kolehti kerätään evankeliumin eteenpäin viemiseksi tai vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiseksi.
   Kirkkolain mukaan kirkkohallituksen tehtävänä on määrätä, mihin tarkoituksiin kolehteja päiväjumalanpalveluksissa kannetaan.
   Kaikista käytettävissä olevista kolehtipäivistä Kirkkohallituksen määräämien kolehtien osuus on noin puolet.
   Kolehtikohteista päätettäessä Kirkkohallitus ottaa huomioon muun muassa sen, kuinka tarkasti kolehtikohde on hakemuksessa määritelty. Kohde tulisi määritellä mahdollisimman konkreettisesti.
   Kirkkohallitus jaottelee kolehtikohteet kolmeen kategoriaan; pakolliset ja tiettyyn päivään sidotut kolehdit; pakolliset, mutta seurakunnan harkinnan mukaan tietyn ajanjakson puitteissa kerättävät kolehdit sekä suosituskolehdit, joita seurakunta voi niin halutessaan sijoittaa omassa päätösvallassaan oleville kolehtipyhille.

Lähteet: Kirkkolainsäädäntö 2002,
Kirkkohallituksen täysistunnon pöytäkirja 8.6.2012

Galllup: Pitäisikö kolehtia kerätä vain diakonia- ja lähetystyölle?

Mikko Ylävaara,
oululainen seurakunta-aktiivi
   – Ei. Seurakunnissa on muitakin tärkeää työtä tekeviä työaloja, kuten nuorisotyö. Kolehtia voisi kerätä paikallisen nuoriso- ja aikuistyön kehittämiseen. Myös ihmisten auttaminen yllättävissä elämäntilanteissa tai katastrofiapu ulkomailla sekä kotimaassa ovat hyviä kolehtikohteita.

Maire Kuoppala,
Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja
   – Ei pelkästään diakonia- ja lähetystyölle. Mitä paikallisempi kohde, sitä helpompi ihmisten on lähteä mukaan kolehtiin, kun avustuskohde tulee lähelle. Mielestäni kristillisille järjestöille, jotka eivät sitoudu kirkon viralliseen linjaan, ei pitäisi kerätä kolehtia. Kollegani totesi, että myöskään kohteille, jotka saavat jo vero- tai kirkollisverotuloja, ei tulisi kerätä kolehtia.

Tilda Pulli,
oululainen opiskelija
   – Ei, vaikka lähetystyötä kyllä kovasti kannatan. Ekumenia ja nuorisotyökin ovat tärkeitä, ja mielestäni kirkollisille nuorisojärjestöille tulisi myös kerätä kolehtia.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 6/2013