Vaikka väkeä oli vähänlaisesti

Lähetystyö puhutti Kempeleessä

7.2.13

Lähetystyö puhutti Kempeleessä

Kempeleen Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa viime sunnuntaina järjestetty Yhteysilta jatkoi keskustelua aiheesta ”Tarvitaanko lähetystyötä enää?” Tänä keväänä aina johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä ilta järjestetään kerran kuukaudessa.
   Viime viikon teema liittyi Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatuksen kolumnista alkaneeseen keskusteluun lähetystyön merkityksestä kirkossa. Yhteysillat tarjoavat yhden väylän käydä kirkollista keskustelua seurakuntatasolla. Illoissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun.
   Yhteysiltojen juontajana toimii Kempeleen seurakunnan kappalainen Vesa Äärelä. Musiikista vastaa hänen vaimonsa, Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin notaari Outi Äärelä. Illoissa on usein myös ulkopuolisia puhujia. Iltoihin kuuluu myös yhteislaulua, ehtoollinen ja pieni iltapala.

Lähetystyö
muutoksessa

Vierailevana puhujana toimineen hiippakunnan lähetyssihteeri Matti Laurilan mukaan lähetysiltojen ja -piirien osallistujamäärät ovat vähentyneet noin puoleen. Hänen arvionsa perustuu kirkon nelivuotiskertomukseen vuosilta 2006–2010. Lähetystyötä tukevat ovat lisäksi iäkkäitä, joten väheneminen tulee jatkumaan.
   Tulos näkyy tutkittaessa myös pappien asennetta lähetystyöhön. Yli 55-vuotiaista papeista 2/3 pitää lähetystyötä tärkeänä tai erittäin tärkeänä, mutta alle 35-vuotiailla papeilla luku on enää 2/5.
   Lähetystyön tilannetta kuvattiin monimutkaiseksi. Vanhassa Testamentissa ihmiset olivat Jumalan lähetystyön varassa. Jumala kutsui itse Israelin kansan pois Egyptistä ja ohjasi myöhemmin muidenkin kansojen jäseniä Jerusalemiin.
   Uudessa Testamentissa tilanne kuitenkin kääntyy toisin päin. Jeesus lähettää ihmiset aktiivisesti julistamaan Jumalan valtakuntaa Jerusalemista kaikkeen maailmaan. Laurila huomautti myös, että Jeesus arvosti muiden kansojen jäseniä. Kirkko kuuluu kaikille, ja Jeesuksen lähetyskäsky pitää sen avoimena nykyäänkin.

Kirkko ja lähetystyö
ovat erottamattomat

Rebekka Naatuksen esittämä ajatus julistuksen ja humanitaarisen työn erottamisesta toisistaan tyrmättiin illassa täysin. Raamatussa julistus ja diakonia kuuluvat yhteen, ja kristillisessä kirkossa Raamatun malli on ainut pätevä tapa tehdä avustustyötä. Ketään ei kuitenkaan käännytetä vastoin tämän tahtoa.
   Yleisöstä esitettiin myös ajatus, että ilman kristillistä taustaa humanitaarinen apu loppuu. Monet paikalla olleista myös kokivat, että kun lähetys kuolee, myös kirkko kuolee. Kirkko ja lähetystyö ovat siis niin vahvasti yhtä, että niiden erottamisesta olisi vakavat seuraukset.
   Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Naatuksen kolumnista seurannut keskustelu oli tarpeellinen. Sen avulla kirkon on ollut pakko selvittää, mitä lähetystyö nykyään tarkoittaa ja mitkä ovat ne perustelut, mihin kirkko nojaa lähetystyöstä puhuessaan.

EIJA NUUTINEN

Artikkeli on osa lehteä 5/2013