Lukunurkka: Kuka olet Jeesus?

13.2.13

Lukunurkka

Kuka olet Jeesus?

”Olen Jeesus. Jeesus Nasaretilainen. Olen Jumalan poika”. Näin esittelee itsensä pitkäpartainen mies valkoisessa viitassa uteliaille kysyjille.
   Jarmo Stoorin viides kirja vie eri puolille maailmaa hakemaan vastauksia kysymyksiin, miten Jeesus otetaan vastaan, miten häntä kohdeltiin ja mitä hänelle tapahtui.
   Alkusanoissaan Jarmo Stoor toteaa, että ajatus Jeesuksen matkakirjasta lähti liikkeelle kysymyksestä, mitä Jeesus ajattelisi tämän päivän suurista ongelmista ja mitä Hän tekisi silloin?
   On joulukuun 24. päivä. Samana päivänä Jeesus kohdataan Jerusalemissa, Afganistanissa, Bagdadissa, Kiinassa, Vatikaanissa, Pakistanissa, Sudanissa, Seutulan lentokentällä, Amsterdamissa, Berliinissä, Yhdysvalloissa ja Oulussa.
   Hänet otetaan vastaan monin tavoin: häntä ei tunnisteta, mutta mietitään miten hän on niin tutunoloinen, häntä kohdellaan erittäin huonosti, kidutetaan ja tapetaan. Hänen sanojaan vääristellään, eikä edes Vatikaanissa paavin lähin neuvonantaja lämpene Jeesuksen opetuksille.
   Valtaapitävät ärsyyntyvät Jeesuksen toiminnasta, kun taas lapset, huono-osaiset ja vaikeuksiin joutuneet kohtelevat Jeesusta lempeästi ja rakkaudella. Hän puolestaan lohduttaa ja auttaa, kuuntelee ja suojelee heitä.
   Jeesusta seurataan ja tarkkaillaan. Hänen sanomaansa ei kuunnella, ihmiset tekevät minkä parhaaksi itselleen kokevat, rakentavat elämänsä oman itsensä varaan. Ennakkoluulot istuvat vahvana. Missä on usko, missä on armo?
   Kirja porautuu tähän päivään, tähän hetkeen. Se vie elämän peruskysymyksien ääreen, kuka olet Jeesus, ketä varten saavuit, mitä sinä minulle merkitset? Vastaukset eivät ole kauniita ja ihania.
   Jarmo Stoorin lyhyet hypähdykset tarinasta toiseen olisivat kaivanneet enemmän lihaa, verta ja voimaa ympärilleen herättääkseen enemmän tuntemuksia. Kirja synnyttää ristiriitaisia tuntemuksia, se onneksi herättelee uneliaita sieluja ja vaivaannuttaa supervarmoja. Lupaava herättely jää kuitenkin kesken. Kirja on nopealukuinen, mielenkiintoisesti kuvitettu ja nasevasti kirjoitettu.

JUHA VÄHÄKANGAS

Artikkeli on osa lehteä 6/2013