Lukunurkka: Kuunnelkaa taivaan lintuja

27.2.13

Lukunurkka

Kuunnelkaa taivaan lintuja

Jeesus kehotti katselemaan taivaan lintuja ja oppimaan niiden pyhästä huolettomuudesta: ”Katsokaa taivaan lintuja”. Varsinkin näin kevään aikana voisi Jeesuksen kehotusta muuntaen kehottaa: ”Kuunnelkaa taivaan lintuja”. Mutta kun ei niiden ääniä tunnista, huokaa moni. Nyt siihen on mainio apu kompaktin kokonaisuuden muodossa.
   Lintujen tunnistaminen niin ulkonäön kuin äänenkin perusteella on haasteellista puuhaa. Varsinkin aloittelijoille on tarjolla tuhti paketti kuvaa ja ääntä teoksessa Linnut äänessä. Suomalais-ruotsalaisella yhteistyöllä tehty kokonaisuus sisältää hyvällä kuvituksella varustetun kirjan lisäksi samoihin kansiin liitetyn äänilaitteen, jolla voi kirjan kuvia ja tekstiä tarkkaillessa kätevästi kuunnella kyseisen linnun ääntä.
   Lintujen ääniä on kuultavissa kaikkina vuodenaikoina, mutta kevät ja kesä ovat luonnollisesti kaikkein suotuisimpia aikoja. Moni harmittelee, kun ei tunnista edes kaikkein tutuimpien lintujen ääniä. Mutta niitä oppii vain sitkeästi kuuntelemalla. Monet linnut eivät näyttäydy, mutta niiden äänet ovat tuttuja. Satakielen äänen tunnistaa kohtuullisen hyvin, mutta eipä se laulaessaan usein tule näkösälle.
   Lintujen äänimaailma on rikas ja moni-ilmeinen. Kutsuäänillä linnut ottavat yhteyttä saman lajin eri yksilöihin. Yhteysäänillä pidetään yhteyttä saman parven muihin yksilöihin. Noustessaan lentoon linnut päästävät lentoäänen, jonka myös lentäessään silloin tällöin antavat kuulua. Varoitusäänillä linnut varoittavat jostain uhkaavasta vaarasta pesän lähettyvillä, vaikkapa jos ihminen tai kissa on uhkaamassa.
   Pesässä olevat poikaset päästävät puolestaan kerjuuääniä ruokaa halutessaan. Tikanpojat omaavat varsin kuuluvan kerjuuäänen, joka jatkuu läpi päivän. Keväisin tikat pärryttävät eli rummuttavat usein valopylväissä.
   Teos tarjoaa virkistävän ja kohtuullisen helpon matkan myös sellaiselle, joka ei ole lintujen äänimaailmasta lainkaan perillä. Kevätaika tuo jälleen runsaasti lintuja kuultavaksemme ja niiden äänimaailman voi löytää aivan uudella tavalla.

RISTO KORMILAINEN

Artikkeli on osa lehteä 8/2013