---

Nepalissa näkövamma on rangaistus

20.2.13

Nepalissa näkövammaisen lapsen elämä ei ole helppoa. Vanhemmat eivät aina anna lapsille edes nimeä, vaan kutsuvat näitä pelkästään sokeiksi.
Sokeiden parissa työskentelevät lähetysihmiset ovat antaneet lapsille neuvon, että he eivät olisi kuulevinaan nurinkurista puhuttelua. Reagoida pitää vasta silloin, kun vanhemmat kutsuvat lapsiaan näiden oikeilla nimillä.
Näin kertoo Intian rajanaapurissa Nepalissa kolme vuosikymmentä työskennellyt lähetyskonkari Kirsti Kirjavainen, joka vieraili viime viikolla Oulussa. Suomen lähetysseuraa edustava Kirjavainen puhui muun muassa Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten tilaisuudessa.
Kirjavainen totesi, että nepalilaisten asenteita tulisi muuttaa ja vammaisten oikeudet olisi taattava valmisteilla olevassa perustuslaissa. Hän tähdentää, että näkövammaisten tilanne maan pääkaupungissa Kathmandussa on parempi kuin maaseudulla ja syrjäseuduilla.

Näkövammaisen vaikea
päästä kouluun

Usein näkövammaisia lapsia piilotellaan, sillä vammaisuutta pidetään korkeimpien voimien rangaistuksena. Ulkopuolisten halu auttaa lasta herättääkin hämmästystä.
Nepalissa näkövammaista lasta ei välttämättä lähetetä kouluun. Jos hän sinne kuitenkin pääsee, opettajan on mahdotonta huomioida hänen erityistarpeitaan, sillä yhdessä luokassa käy koulua jopa sata lasta.
Kun lapsi tuodaan kouluun, jotkut vanhemmat kuvittelevat, että hänet voi hylätä sinne. Nurinkurisuus näkyy myös siinä, että lapselle saatetaan lahjoittaa koulussa vaatteita, mutta kun hän tulee seuraavan kerran opinahjoonsa, käy ilmi, että vanhemmat ovat antaneet vaatteet sisarukselle.
Koulut ovat Nepalissa ilmaisia. Sen sijaan koulunkäynti maksaa kirjoineen, vihkoineen ja eväskasseineen. Jatkokoulutus saattaa olla pitkän matkan päässä eikä perheillä ole aina varaa kustannuksiin.
Maassa on Kirjavaisen mukaan kymmenkunta sokeiden koulua. Lähetysseura avustaa Dharanin koulua.
Lähetysseuralla on kummioppilaita, joiden opiskelua rahoittavat suomalaiset kummit. Kummit maksavat kuukaudessa 25 euron summan.
– Vammaisen kouluttaminen on suurteko, Kirjavainen kehaisee.
Kaiken kaikkiaan kummioppilaita on 460, joista puolet on näkövammaisia.

Tavoitteena aina
työllistyminen

Näkövammaisten koulutuksen tukeminen ei rajaudu pelkästään pieniin lapsiin. Dharanin koulussa voi kirjoittaa ylioppilaaksi. Yliopistossa opiskeleville on ostettu esimerkiksi nauhureita, joilla he voivat tallentaa luentoja.
Kirjavainen toteaa, että tietokonekurssit ovat näkövammaisille tärkeitä. Ilman tietokonetaitoja Nepalissakin on vaikea pärjätä. Internet avaa myös näkövammaiselle maailman aivan toisella tavalla kuin ennen.
Avun päämääränä on aina työllistyminen, jossa on saavutettu hyviä tuloksia. Viime vuonna noin sata vammaista sai Lähetysseuran tukemana työpaikan. He työskentelevät muun muassa sokeina opettajina, huonekalutekijöinä, kynttiläntekijöinä ja kuuroina ompelijoina.
Työllistyminen on aina näkövammaisen lähipiirissä suuri ihme. Hänelle on voitu sanoa, että et sinä kuitenkaan saa työtä. Niinpä tieto työllistymisestä leviää Kirjavaisen mukaan kulovalkean tavoin.
– Valtavasti on menty eteenpäin, lähetyskonkari summaa sokeiden tilanteen.
Kirsti Kirjavainen työskenteli viime vuosinaan Nepalissa Suomen lähetysseuran vammaistyötä tekevän kumppanijärjestön työssä sekä Suomen lähetysseuran kummiyhdyshenkilönä, tiedottajana ja aluepäällikkönä. Hänen vastuullaan olivat myös kaikki Suomen lähetysseuran seurakuntahankkeet.

Pekka Helin

Artikkeli on osa lehteä 7/2013