Pääkirjoitus: Kehitystä ei tapahdu ilman keskustelua

1.2.13

Pääkirjoitus

Kehitystä ei tapahdu ilman keskustelua

Kotimaassa alkuvuodesta julkaistun Oulun seurakuntien tiedottajan Rebekka Naatuksen ja Rauhan Tervehdyksessä ilmestyneen Tuiran seurakunnan pastorin Päivi Jussilan provosoivista lähetystyötä ja ekumeniaa käsittelevistä kolumneista on kulunut useampi viikko. Keskustelun pahimmat aallot alkavat olla takana. Nyt voikin kysyä, olisiko kohusta jotain opittavaa. Seuraavan ison uutisen kirkosta ei tarvitse olla yhtä repivä.
   Keskustelu kirkollisista asioista on enemmän kuin toivottavaa, mutta erityisesti Naatuksen tekstin ja lopulta myös hänen henkilönsä ympärillä pyörivä sananvaihto on ollut sellaista, ettei sille voi juuri jakaa tyylipisteitä. Siksi toivoisi, että ensi kerralla kirkon ytimeen menevistä aiheista, kuten lähetystyöstä, osattaisiin puhua maltillisemmin.
   Kun Oulun seurakuntayhtymän palkkalistoilla oleva Naatus toteaa kirjoituksessaan, että lähetystyö pitäisi nykymuotoisena lopettaa, on ymmärrettävää, että työnantajalla kuristaa kurkusta. Näin siitä huolimatta, että Naatus ilmoitti kirjoittavansa kolumninsa yksityishenkilönä.
   Lähetystyö ei ole mikä tahansa kirkon työmuoto, sillä sen perusta on kirjoitettu kirkolliseen lainsäädäntöön. Kirkkolain mukaan kirkko toimii kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Kun seurakunnan tiedottajan tulkitaan kritisoivan kirkon perustehtävää, törmätään kysymykseen, missä on sananvapauden raja, kun totta on myös lojaliteettivelvollisuus työnantajalle.
   Jos Naatus tai Jussila olisivat yllyttäneet ihmisiä eroamaan kirkosta, vahingonteko työnantajalle olisi ollut selkeä. Työnantajan näkökulmasta voidaan ajatella, että Naatus kajosi tekstissään sopimattomasti kirkon olemassaolon perustaan: evankeliumin levittämiseen. Mutta tapahtuiko todella vahinkoa? Vai onko lopputulos se, että lähetystyöstä tiedetään nyt enemmän ja luullaan vähemmän?
   Rajanvetämistä sananvapauden ja lojaliteetin välillä on nyt opiskeltu kovimman kautta. Sananvapautta ei keneltäkään voi viedä, mutta on hyvä, että seurakuntien työntekijöille olisi ohjeistuksia julkisuudessa keskustelemiseen.
   Kirkossa on käytetty kohauttavia puheenvuoroja toki aiemminkin. Myös papit ovat hätkäyttäneet sanomisillaan. Jos jollekulle kirkon työntekijälle tulee seuraamus hänen sanomisistaan tai tekemisistään, linjan on oltava ehdottomasti yhtenäinen kaikille.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 4/2013